mietittävää...

[Kanabira]

Tänään tapahtui karmaiseva asia...
Kylli pääsi lomille ja noin kello 19.20 tulee soitto, että hän käy kaupassa ja tulee sitten hakemaan minut. Tähän pitäisi maksimissaan mennä noin puoli tuntia.. Miestä ei kuitenkaan kuulu ja n. kello 20.15 isäpuoleni tulee kotiin Lempäälästä.
ip: "Katotaan moniko kuoli.."
Minä: "Kuinka niin?"
ip: "Motarilla on tapahtunu kolari. Rekka (siis täysperävaunu jos oikein käsitin) oli jääny poikittain sääksjärven rampin sillan alle ja joku henkilöauto oli ajanu siihen väliin."

Mä katon seuraavan puolisen tuntia tekstitv:tä ja koitan soittaa Kyllille.. Juurikun toivoni oli menetetty Kylli soittaa... Olin TODELLA huojentunut tapahtuneen jälkeen ja tajusin kuinka paljon rakastan Kylliä (Rakastan myös sinua Hippini )..

Miettikää kuinka paljon tosissanne rakastatte omaa kultaanne.. Koska viimeksi sanoit Hänelle rakastavasi? Milloinkaan ei tiedä, koska "kuolo korjaa"...

[Venlis]

Kamala kun meinasin ikkasta... Tuntenut oon saman joskus mutta en varmastikkaan ihan tuommoista tilannetta... Päämääränä on että riidoissa ei mennä nukkumaan eikä ovesta lähdetä ulos sanomatta että "Rakastan sua"... Tämäkin on jo kyllä jäänyt ja unohtunut johonkin aivolohkojen pohjille mutta palautuipahan mieleeni ja otan uudelleen käyttöön. Eikä liika huolestuminenkaan ole koskaan pahasta, joten jos joku mättää niin asiat selville tavalla tai toisella.

-se mitä en muista, sitä en tarvitse-

[petris]

Mitään ei osaa arvostaa riittävästi ennen kuin sen on menettänyt. Niin se vaan menee.

Mistä löytäisi "voimaa" nauttia jokaisesta päivästä juuri sellaisena kuin ne ovat ilman sen suurempia hömpötyksiä - minullahan on kaikki hyvin...

**********************
petris - isä ja elämän tuomari
**********************