Tiistai 19.9.2017
Tiistaina kärvistelin palaverissa noin puoli kahteen asti, siitä nopeasti kotiin ja vikat romut autoon. Poitsu kyytiin ja nokka kohti Svetogorskia. Muut olivat jo matkalla tai rajan tuntumassa. Innokkaimmat taisivat lähteä jo aamu seiskalta liikenteeseen. Matka sujui ilman sen kummempia ja rajalle saavuttaessa jonoa oli suoran verran. Homma toimi kuitenkin nopeasti ja läpi päästiin noin tunnissa. Niiralassa viimeksi piti poistaa lapuista auton arvo mutta nyt sitä taas vaadittiin. Kynää ei tietty ollut mukana, ei virkailijalla saatikkaa muilla jonottajilla. Hetki piti berttaa kaivaa että löytyi toimiva sellainen ja laput saatiin kuosiin. Laa puhelimessa saatiin kontakti etuletkaan joka pyöri vielä Svetossa. Lähtivät kuitenkin jo etenemään ennen kuin oltiin läpi. Pojat oli jotenkin kummasti saaneet aikaa kulumaan tolkuttomasti verrattuna että me lähdettiin matkaan noin 6 tuntia myöhemmin? Ekalla huoltsikalla tankki täyteen (22 L Kausalan ABC:ltä, ~175km), kaksi jerryä ja yksi 20l öljytonkka täyteen dieseliä. 86L = 3423 rub ~ 50€. Mukavan miehen kaupalle jossa rahanvaihto oli kiinni jonkun ongelman takia. Mukavalta mieheltä kaks laatikkoo lonkeroo, yks kori kokista ja neljä rasiaa sikareita ~90€.
Matka alkoi kohti Kaarlahtea. Reitti suunnitelma oli Sveto - Antrea - Sairala - Räisälä - Kaukola - Kaarlahti. Pian Tapsa soitteli että olivat suunnitelleet että ajetaankin Sairalasta Inkilään ja radanvarsireittiä pitkin Ojajärvelle. Sain muut kiinni Sairalassa jossa oli joku viranomainen pysäyttänyt letkan ja tivasi määränpäätä. Vaikka Hiitola oli annettu määränpääksi ei saanut Inkilään matkata vaan oli pakko ajaa Räisälän kautta. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta, ollaan tietysti "rajavyöhykkeellä" mutta tässä kohtaa valvonta on aktiivista. Seuraavan kerran jos halutaan Inkilään niin ajetaan Mertjärven kautta tai vähän ennen Sairalaa Louhoksen kautta ylätielle (7km offipätkä). Puhetta oli myös että on mahdollista hakea FSB:ltä rajavyöhykelupaa. Ilmeisesti se on ilmainen mutta sen saa vain kalenterivuodeksi kerrallaan. Tästä on ollut juttu mm. Värtsilässä jossa tankkaajia sakotettu puuttuvasta luvasta, kaikki asemat ja kaupat siellä 5km rajavyöhykealueen sisällä. Hakeminen kuitenkin ilmeisesti aika hankalaa, paitsi jos sen tekee jonkun muun kuin FSB/poliisin kautta. Värsilässä joku kampaamo välittää näitä paikalliselle poliisille? 450 ruplan hintaan ja käsittelyaika 60 vrk.
Jatkettiin röykkyistä hiekkatietä kohti Kaarlahtea. Neuvomani alamäen S mutkat ja käännös vasemmalle olikin muuttunut päällystetyksi tieksi. Reitti on alkuun hiekkatietä joka muuttuu savi/muta uraksi. Samulta taitaa hajota takaperä suzukista siirtymälle mutta saa nilkutettua leiriin ja uusi murikka on tulossa ison kissan kyydissä. Leiri saavutetti noin 20:20. Paikaksi valittiin ensimmäinen raunio ja sen vieressä oleva niitty. Paikalla oli noin reilun metrin heinikko ja sitä tampattiin autolla matalaksi. Roope, Kiima ja MakeO:n porukka olivat ajaneet Paalijärven kierto ja etsineet muutama viikko sitten kadonnutta Defenderin levikettä. Se olikin uskomattomalla säkällä noussut jonkun vesilätäkön pohjalta pintaan, eikä kukaan edes ajanut sen päälle. Pojat saapuivat leiriin hieman myöhemmin.
Ripotteli vähän vettä joten vetäydyin telttaan nukkumaan. Ulkoa kantautui remontin ja leirielämän ääniä mutta ei haitannut, sen verran oli univelkaa päällä ettei tarvinnut nukkumattia houkutella.
Toisilla oli vähän komeammat tyynyliinat, tosin tässä jo toimitti grillin suojapussin virkaa. Ettei vaan Toni itse ollut kirjaillut isälleen Kakelle.
