Heippa. Laitetaan ny tännekkin sitte...
Eräänä aamuna kaapista sattui jalkaan heräteostoshousut ja tuli sitten hankittua elämäni ensimmäinen Jeep. Tavoilleni uskollisena hommasin sen kuuluisan nettiauton halvimman yksilön, joka luonnollisesti oli leimaamaton, aika kaukana ja muutaman vuoden seissyt jossain navetassa. Ei muuta kuin akkua, bensaa, vettä, appari sun muuta rekvisiittaa Volvon kyytiin ja hakemaan tämä uusi aarre kotiin. Perillä muutama kunniakierros auton ympäri, 450m koeajo, rahat kouraan, kättä päälle, tarrat laseihin ja Jeepin keula kohti kotia.
Paluumatka sujui yllättävän kivasti. Melkein kaikki renkaat pyörivät oikein mallikkaasti, ainoastaan kuskin puolella esiintyi jossain määrin jarrun laahaamista, jota pyrin helpottamaan rankalla jarruttelulla ja vähän myöhemmin vasaralla. Vasaroinnin yhteydessä havaitsin, että rankempi jarruttelu oli saanut aikaan takajarruputken repeämisen ihan putken loppuvaiheilta. Vasarointi auttoi etujarruun. Vilkut oli(on) aika jännät, koska viiksen naksauttaminen esim. oikeaan saa kummatkin mittarin indikaattorit vilkkumaan villinä kumpaankin suuntaan ja nakse on melkoinen. Takapää vaikutti hyvin kuormaa kantavalta. Vaikutti siltä, että joustoa ei ole ehkä yhtään. Arvelin riipukkeiden olevan jumissa.
Kotiin päästiin ja auto nosturille. Ostohetken perusteellisessa tutkimuksessa jo havaitsin, että kynnyskoteloiden takapäissä on lievät reiät, joten ajattelin paikata ne ensimmäisenä. Poistettuani takaa muovikaaret lähti mukana myös jossain määrin peltikaaria. Tässä vaiheessa katsoin tarpeelliseksi vähän tökkiä Jeepin pohjaa meisselillä ja tuskanhiki alkoi puskea otsalohkosta lattialle, kun melkein joka tökkäyksellä tuli uusi reikä. Matto pois ja totuus valkeni... Melkein koko lattian laidat ja vähän muutakin pitää vaihtaa. No sitten vaihdetaan. Kuskin puolen etulattian vaihdoin kokonaan. Tässä vaiheessa tutustuin intterinnetistä korjauspaloihin, jotka Ameriikan Joen kaupassa äkikseltään näyttivät niin karmeilta, että palasin talliin kopistelemaan peltiä vasaralla. Poistin myös ovista nämä muovilärpäkkeet ja vänkärinpuolelta myös niihin jäi peltiä kiinni, joten myös ovet piti korjata.
Katsastin takajouset, jotka olivat mielestäni hyvin vankan oloiset ja erittäin ruosteiset. Pukkasin pakkojen väliin prässillä bebanteenia heti reilulla kädellä ja riipukkeisiin ja myös muihin paikkoihin alustassa ja kartaaniloissa. Myöhemmin laitoin trailerin koukkuun ja ajelin traktorilla vähän eessuntaassun trailerilla. Tämä kaiketi auttoi ja riipukkeet alkoivat elämään.
Takajarruputken myös vaihdoin. Ihmettelin ABS-jutskan lähellä putkessa olevaa jatkoa ja kävin joutessani katsastuskonttorilla kysymässä, että saako moiste palikkaa siellä olla ja vastaus oli että, saa jos alkuperäinen. Mistäpä minä sen tietäisin, niin jätin pois.
Vähän kiirekkin pääsi yllättämään, kun perjantai tuli ja halusin päästä Jeepillä reissuun. Ajoin katsastukseen asennusväsymyksestä ja jännityksestä lähes tajuttomana ja odotin pitkää korjauslistaa. Katsastusmies oli erittääin perusteellinen ja vietti Jeepin kanssa aikaa mielestäni tuskastuttavan kauan. itse nojasin viimeisillä voimillani hallin seinää vasten ja seurasin toimitusta silmät verestäen ja kahvia latkien. Viimein tuli TUOMIO: Toinen rekisterikilven valo on pimeä. TÄH?! Katsoin lappua tyrmistyneenä... Päästöt, jarrut, iskaritestit... Kaikki arvot on loistavia. Ihme ja kumma, auto on katsastettu viimeksi 2012..
Seuraavana vuorossa oli nahkasisustan elvytystä mehiläisvahalla ja siivoilua. Reissuun piti kuitenkin päästä ja aloin pakkaamaan autoa. Havaitsin pakkausprojektin alkuvaiheissa, että tämä homma ei suju hetikään yhtä näppärästi kuin Buick Electra STW:n kanssa. Noh, hain heinikkoon tallentamani suksiboksin ja homma helpottui kummasti. Buickiin verrattuna kuitenkin kuormankantokyky on tällä hetkellä ylivertaista Jeepin eduksi.
Reissulla alkoi pellin alta kuulumaan vikinää, joka voimistui vähitellen ulinaksi. Moniurahihnasta en löytäny automaattikiristintä ollenkaan, joten suoritin kiristyksen ohjaustehostajaa kääntämällä. Oikeaan kireyteen ei oikein löytynyt muuta ohjetta kuin, että "jos remmi sormilla kääntämällä kiertyy yli 90 astetta, niin on löysällä." Omani kääntyi yli 180 astetta. Kiristely saanut aikaa toivottua remmin hiljentymistä vaan lopulta ongelma hoitui ristiviivalaserin ja parin prikan avulla. Ohjaustehostimen pumpun linjaus oli ihan huolella viturallaan.
Vilkut naksuttelee edelleen miten sattuu ja pientä fiksaamista riittää. Harkinnassa on myös vaihtaa nuo mateennahat vähän huom. vain vähän maastoautoon sopivimpiin kumekseihin. Tarkoitus ei alunperin kylläkään ollut alkaa juurikaan varustautua mihinkään kovin offailumeininkeihin, mutta noohh. Ehkä renkaat.. Renkaat, vinssi ja panssarit... Ei perkl..
1992 4.0 High Outputput