Tuli heitettyä kiva pikku reissu Nuorgamiin, 1350 kilometriä per suunta. Kävin pyöräkisoissa Kaldoaivin erämaassa, joten pyörä piti pakata mukaan. Yöt vietin Cruiserin takakontissa, jätin takapenkit kotiin ja tein kunnon sängyn sinne. Selkävaivaisena on pakko panostaa siihen. Huomatkaa hienot "pimennysverhot"
En harrastanut monimutkaista keittelyä, mutta aamu- ja iltapalat tein ite.
Maisemat on kyllä Oulun jälkeen aika viimeisen päälle.
Kotimatkan ajoin samoilla silmillä, Suomi on pitkä maa... Kun matkaa oli jäljellä 950 kilometriä, alkoi HJ mukavasti nykiä helvetin kovan vesisateen aikana. Teki sellasta ihmeellistä nopeatempoista humppaa, että sammuu, käy, sammuu, käy. Ei myöskään sammunut avaimesta. Meinasin jo huolestua, mutta soitto Cruisertohtori Lepalle ja pienen tautikuvauksen jälkeen Lepa käski kurkata, että heiluuko EDICin tanko edes takaisin. Juu heiluu. No sitten käski vetää releeltä johdon veks, EDICin tanko veks ja kovaa ajoa
Rele oli saanut jostain syystä (
) vettä sekaan, ja kuivattelin sen tänään ja taas toimii. Kumma miten 38 vuotiaan auton koppa päästää vettä koteloihinsa...
Hieno reissu kuitenkin, mutta seuraavaa campperireissua varten tuli ilmi tukku parannuskohteita. Ensinnäkin paremmat verhot, mutta entisenä rekkapekkana tiedän miten tämä hoidetaan.
Toisena pyörä vie liikaa tilaa auton sisältä, eli täytyy panostaa kunnon pyöränkuljetustelineeseen.
Sellanen markiisiteltta auton kyljelle olis kanssa kiva.
Ja sitten aika oleellinen, pakko tähän on TURBO laittaa. Saatana kun sopivaa ohituspaikkaa rekasta tai nussisuulista (karavaanarista) saa kytätä 30 kilometriä ja sitten kun pääset ohi, niin seuraava saatana on jo edessä
Ohituskaistat on ylämäissä niin ei pääse niissäkään ohi. Ei sillä täällä kotinurkissa niin nuukaa väliä oo että ajaako 80 vai 100, mutta jos päivässä on tarkoitus työntää 1350 kilometriä niin se alkaa jo vaikuttaa.