Keskiviikko 9.5.2018
Yön aikana oli valunut lisää porukkaa leiriin. Päivän pätkä olisi Hautausmaan kierto soveltaen. Leiriin jäi Pajero tiimi koska ei olluta vapaita paikkoja autossa. Lisäksi heidän piti saada vetarin tumppi pois perämurikasta. Magneetti ei riittänyt irroitukseen vaan oli joko purettava toisen puolen vetari irti ja lyötävä tumppi irti jos murikassa läpireikä, tai sitten irroitettava koko murikka. Kaiserin lukossa oli onneksi läpireikä ja olivat saaneet lyötyä katkenneen vetarin pätkän pois. Toni ja Välimaan Janne saatiin mukaan matkaa kun parista autosta puuttui appari. RJ jätettiin leiriin odottamaan varaosia. Koska Pajero tiimi jäi sinne myös, voitiin jättää teltat ja osa kamoista pois kyydistä.
Lähdettiin etenemään Ladoga D-startista joka lähtee riista aidan reunustamalta hiekkatieltä kortelammen rantaa pitkin.
Tämä reitti on myös ns. majavanpato reitti jota etsiskeltiin. Patoa ei vain enää ollut joten paikka oli kovin erilainen kun vesi oli metrin tai pari matalammalla. Reitillä oli syvää koneuraa ja Ilkka koitti ajaa uazilla toinen rengas reunavallilla, seuraksella että kuskin rengas sukelsi syvään uraan ja auto kaatui silmänräpäyksessä kyljelleen veden täyttämään uraan. UAZ vinssattiin renkaillen ja saatiin käymään ilman sen kummempia talkoita.
MakeO vielä koitti patrolia samaan uraan mutta jäi akseleista kiinni ja vinssattiin irti taakseppäin.
Kierrettiin lopulta lutakko oikealta kuivemman kautta. Reitti saavutti hiekkatien josta yleensä lähdetty oikeaalle ja ajeltu hiekkatietä joko hautausmaan itäpuolen joelle tai ylemmäs WD-40 reittipisteelle. Nyt haaveissa oli tarkistaa länsipuolen reitti joka sateliittikuvien perusteella vaikutti ajettavalta ja osittain tukkitieltä. Hiekkatie jatkui muutaman kilometri kunnes alkoi nousemaan mäkeen, hetki arvottiin oikeaa suuntaa ja näytin reittiä sateliittikartasta Ilkalle. Mäen reunaa laskeuduttiin alas kun huomattiin puussa keltaista trophy raid nauhaa, oltiin siis oikealla reitillä.
Oltiin itseasiassa jollain Ladoga reitillä tai ainakin jollain se osalla, TR-1/2? Nauhoilta eteenpäin reitti oli selkeä ja kulki kiertäen mäkeä jonkinlaiselle pienelle ojalle.
Sen jälkeen alkoi pian taas tukkitie johtaen "WD-40" pisteelle josta päästiin 5000 ojan suuntaan.
Ennen ojaa pehmeällä niityllä oli jostain syystä vedetty kaivonrenkaita ylös. Liekö joku lopulta tippunut kaivoon ja vittuuntunut.
5000 ojalla oli normi ylitykset kynnetty niin pahoiksi että autot meinasi olla kyljellään jo sitä lähestyttäessä.
Löydettiin uutta parempaa ylitystä enemmän vasemmalta. Siitä tuli jotain autoja ihan ajamalla yli.
Loppureitti seuraavalle Kosenmuonin ilmeenjoen ylitykselle vievälle poikkitielle oli pehmeää ja siinä vielä vinssailtiin.
Päätettiin jatkaa reittiä pohjoiseen pitkälle niitylle jotka johtaa pätkän maaliin louhoksen portille. Tarkoitus olisi etsiä uusi reitti takaisin, sateliittikuvien mukaan se olisi olemassa. Matkan varrella oli tuttu oja jossa niin jyrkkä vastapenkka ettei autoja saisi yli edes vinssillä. Lyhyellä etuylityksellä olevat pääsi ojasta ylös vinssillä, pohjalla oli vielä tukkeja joihin istahti kiinni. Saatiin Roopen defe ja räkytäky yli ankkureiksi mutta esim. KooPeen hiluksia ei saatuu vinssattua suoraa yli kun keula puri niin pahasti penkkaan.
Ojasta koitettiin useasta eri kohdasta. Ilkka ja Jouni lähti etsimään kauempaa ylitystä, paikasta josta aikaisemminkin oltiin menty. Jounille kävi taas sama kun viimeksi ja eturengas sukelsi syvälle ojaan. LA puhelimesta alkoi kuulumaan avun pyyntöjä. Ongelmana vain että siinä vaiheessa ojan "oikealla" puolella oli enää vain yksi auto. Lopulta kuitenkin Jouni kuittasi ettei apua enää tarvittu ja Jeep oli saatu Uazin avulla ylös ojasta.
Jatkettiin matkaa pitkälle niitylle jonka isoilta tukkipinoilta haettiin reittiä oikella mäen päälle. Samalla tippaHJsta nousi savua ja vesiletku oli niin haperoitunut että se jouduttiin vaihtamaan. Ilkka teutaroi Uazin ojaan tukkien päälle jumiin ja sitä vinssailtiin tovi. Lopuilla autoilla ajettiin 100 metriä taakseppäin ja ojien risteykseen josta koitettiin yli. Penkka oli jyrkkä mutta varpit riitti metsän laidan puihin.
Lopulta viimeiset autot löysi ihan ajettavankin reitin. Hetki arvottiin miten jatketaan, reitti oli tuntematon mutta kello ei vielä ollut paljon. Lopulta kaikki lähti uudelle pätkälle. Alkuun mentiin selvää pehmeää uraa mäen päälle josta reitti kääntyi etelään kohti isoa hakkuuaukeaa. Aukea alkoikin paljon aikaisemmin kun satelliittikuvissa ja jouduttiin puikkelehtimaan kantohelvetin läpi. Loppupelissä maasto oli kuitenkin aika helppoa edetä kun vaan oli tarkkana. Ilkkaa kävi ilettämään ja lopulta kääntyi hakkuuaukealta MakeO:n kanssa takaisin, tarkoituksena kiertää takaisin poikkitielle ja mennä ilmeenjoesta ylityksestä takaisin leirin suuntaan. Loppu letka oli kovin varma että tästä päästään läpi. Mäen päällä pujoteltiin hetki ja sitten nähtiinkin jo isompaa korjuukoneen jälkeä rinteessä. Pian ura alkoi muuttumaan paremmaksi ja pintalautaakin oli vedetty uraan.
Lopulta pätkä laskeutui Sunikka nimisen talon rauniolle mäen alle. Tästä eteenpäin jatkui hiekkatietä. Jatkettiin hetki eteenpäin ja huomattiin että tultiin samalle hiekkatielle jos oli aikaisemmin käännytty pitkän niityn suuntaan. Otettiin hieman poikkeava reitti metsän läpi, pienen ojan yli rauniolle hiekkatien varteen josta oli jo menty kerran ohi. Ilkkaa ei näkynyt vielä, jatkettiin eteenpäin ilmeenjoen ylitykselle. Hetken päästä Ilkka ja MakeO saivat letkan kiinni. Ylityksessä oli normaalisti vettä ja siitä pääsi helposti yli. MakeO herkutteli ja pakitteli ylitystä edes takaisin.
Oltiin kuultu jo pitkin päivää Kakea laa puhelimesta, he olivat vieläkin matkalla leiriin. Jatkettiin ilmeenjoen itäpuolta alas takaisin leiriin. Siellä ei ollut vielä ketään, joka hieman ihmetytti mutta tyytyväisenä alettiin iltapuuhin ja fiilisteltiin nuotiolla.
Illan mittaan saapui lisää porukkaa, Kake, Hattuvesku, kiima, LukkoAri, Miku, Samu, tapsa, elastinen jne. Tapsan kyydissä tuli pajeroon takavetareita, RJ:n liuskoja ja tipparelluun iskarit. Toni oli melkoisessa asennuskunnossa mutta liuskat livahti paikalleen. Tosin koneen pyörittely startilla aiheutti sen että kiertokanki jäi kampuran ja lohkon väliin ja oli pyöritettävä konetta väärin päin. Pojat päätti jättää tässä vaiheessa jatkoremontin aamuun.