Tiistai 8.5.2018
Aamu toimien jälkeen saatiin Ilkka houkuteltua läheiselle pätkälle. Kyseessä oli itsenäisyyspäivänä kesken jäänyt setti niityllä jota ennen Laalaan suzukista katkesi takavetari. Nyt sitä lähdettiin ajamaan toisesta suunnasta. Pätkälle lähdettiin viiden auton voimin. Saavuttiin ensimmäiseen lutakkoon. Räikkä veti jotenkin oudon tehottomasti ja suuntakin oli hukassa. Kaukosäädin temppuili ennen kuin tajuttiin että kun niitä oli useassa autossa, taajuudet meni päällekkäin ja toiminta oli sangen epämääräistä. Sitten putkahti mieleeni että maa kaapeli oli varmaan unohtunut kun vaihdoin uuden BOW2 moottorin tilalle ja jätin nykyisen putsauksen jälkeen varalle. Näin olikin käynyt ja rapakon jälkeen ruuvasin maakaapelin kiinni. Huomattiin myös että naru oli väärin päin kelalla ja sekin korjattiin samalla. Napin johdotkin oli ristissä. Olinkin viime safarilla ihmetellyt jarrun tehottumuutta ja normaali räikän äänen puutetta. Jossain vaihdessa oli siis käynyt käpy ja naru menny väärin päin kelalle. Asennusvirheet korjattiin ja taas korviin kantautui räikän jarrun iloinen rätkätys.
Saatiin kaikki autot ekan lutakon yli ja käännyttiin kohti pehmeää niittyä.
Välissä oli muutama oja josta joitain autoja vinssailtiin yli. Saharilla hyppi jakolaatikon ketju yli vaikka se oli juuri rempattu. Myös automaatti alkoi ottamaan lämpöjä.
Saavuttiin niityn laitaan ja löydettiin helposti oikea reitti. Viimeksi koko niityn reuna oli ollut veden alla. Pehmeää oli nytkin mutta tarkalla silmällä ja määrätietoisella kaasulla pääsi ajamalla läpi.
Täytyy joku kerta ottaa tuosta niityltä haaste hakea uusi reitti Anttila nimisen tilan kohdilta itään, Koivikko, Ahola ja Hurri nimisten tilusten läpi Virkinniemeen (Simola/Tuomala väliin). Matkaa linnuntietä 2,5km ja katkoviiva vanhassa mustavalkokartassa.
Loppureitti hiekkatielle sujui melko nopeasti.
Seuraavaksi suunta kohti Kaarlahtea ja Haukkavuorta. Jeepit jäi pamelaan kun sinne oli tulossa lisää porukkaa, joten jatkettiin matkaa kolmen auton voimin.
Kaunis maisemareitti kulki Vuoksenranta - Pamppa - Hauhiala - Maslovo - Salokylä - Kirkonmaa - Tukiankylä a.k.a Haukkavuori kautta. Vanhan Hauhialanmyllyn kohdalla oli pitkä kapea silta yli leveä kuhajoen. Mestoilla oli ilmeisesti jonkinlaista majoitustoimintaa ja kylän nimi oli kyltissä ihan Suomeksi.
Jantulan jälkeen sillan ylityksestä otettiin taas väärä suunta oikealle kun olisi pitänyt nousta suoraan jyrkkään mäkeen. Jonkin aikaa harhailtiin sivutiellä kunnes reitti meni jonkin maatilan pihaan ja käännyttiin takaisin.
Pian mäen nousun jälkeen oli aidatulla alueella valkoisen hangaari ja joku pieni lentokenttä.
Siirlahden Y-risteyksessä kummastelin taas outoa tötteröä, mikä lie rakennelma.
Sitten saavuttiin pitkäjärven eteläpuolelle, sonnitilalle itään ei ollut pitkä matka mutta haluttiin ajaa jotain muuta reittiä. Erään metsästystornin kohdilta koitettiin pätkälle, muistin että siitä oli menty ennenkin, ensin eksyttiin vähän väärään suuntaan ja ajeltiin pehmeää rantaa kunnes tajuttiin että osutaan vesistöjen väliin. Rannassa oli hieno majavan pesä. Palattiin takaisin tornille ja uusi suunta.
Reitti löytyikin mutta käännyttiin siltä takaisin kun edessä oli jonkin verran rytöä. Jatketiin pari kilometriä itään ja tehtiin tiukka käännös takavasemmalle tielle joka vie pohjoiseen pitkäjärven itäpuolta. Noin 6 km ennen rautasiltaa alkoi Tonin RJ temppuilemaan. Se oli nakuttanut jo aikaisemmin mutta ääni oli silloin hävinnyt kun öljyä lisättiin. Nyt pysähdyttiin tutkimaan ongelmaa ja taas öljynpinta oli laskenut rajusti. Mitään vuotoa tai syytä öljyn häviämiseen ei löytynyt. Lisättiin öljyä mutta melkonen kolkotus kuului koneesta. Jatkettiin matkaa tyhjäkäynnillä. Pitkälle ei päästy kun RJ hyytyi kokonaan. Laitettiin se liinan perään ja päätettiin hinata rautasillan yli niityn laitaan ja tehdä sinne leiri vanhaa tuttuun paikkaan. RJ saatiin leiriin ja pojat päätti purkaa öljypohjan irti.
Kolmosen kiertokangesta oli kadonnut liuskat kokonaan ja varaosia alettiin järjestämään Suomesta.
Tapsa oli tulossa huomenna joten siinä ne tulisi samalla. Tonilla oli toinen 22R kone josta ohjeisti kotiväkeä purkamaan kaikki kiertokangen liuskat matkaan. Alunperin oli tarkoitus mennä suoraan "raunioleiriin" ilmeenjoen varrelle mutta nyt ei haluttu hinata RJ:tä sinne isojen ojien yli. Viesti leirin vaihdosta ei oikein mennyt perille ja tästä syystä osa porukasta sai offailla ilmeenjoen vartta ylös rautasillan leiriin. Jossain vaiheessa iltaa saapui seuraava letka: Offroadjouni, MankoLJ, MakeO, Samppa ja pööpöilijä. Petrin uudet 38.5" boggerit oli tarjoilleet niin paljon pitoja että Pajeron kuskinpuolen takatikku oli katkennut pätkällä. Varaosaa ei tietysti ollut matkassa ja ei auttanut kun laittaa viestiä kotimaahan että perästä tulevat alkavat metsästämään osaa. Simpalta se taisi lopulta löytyä ja jollain tapaa se saatiin järkättyä Hirvensalmesta Tapsan kyytiin.
