Mitähän se kertoo omista valinnoista ja mieltymyksistä, kun neiti 3½ vee ja herra 6 vee keskenään leikkiessään laulaa milloin mitäkin. Viime aikojen suosikki on sekotus Uriah Heepin Lady in black, Juicen Musta aurinko nousee sekä Alan Parsons Projectin a Turn of a friendly card. Nuo kolme sujuvasti sekotettuna, hieman hupaisaa kuunneltavaa. Ja tuntuu tarttuvan, neiti yks vee yrittää Heepiä laulaa kanssa, selkeästi saman sävelen tunnistaa...
Niin, ja Procol Harumin whiter shade of pale, se uppoaa aika hienosti kaikkiin, teini sitä välillä tapailee pianollakin, muun soitannon seassa... Alan Parsonsin tuotanto on teinilläkin aika mieleistä, johtunee ehkä siitä että aika paljon odotusaikana oltiin liikkeellä, ja vallan usein kyseisen yhtyeen tuotantoa kuului autossa...
|