Kiitokset kisasta. Ensikosketus paperikarttasuunnistukseen oli varsin positiivinen. Ei oltu noilla seuduilla koskaan ennen ajettu, joten haastetta riitti toisinaan suunnistuspuolella.
Hyvin järjestetty kisa. Kilpailukeskuksessa puitteet kunnossa. Edullista ruokaa, majoitusta, aamiaista, saunaa yms. Ajoalueet hyviä ja vaihtelevia. Lumi yllätti läsnäolollaan, joka varmasti muutti kisan huomattavasti vaikeammaksi. Järjestäjien ajamia uria ei erottanut lumen alta eikä paikalle löytäminen mitenkään välttämättä tarkoittanut rastin löytämistä lumikuorrutuksen alta.
Paperikarttakisan järjestämisestä löytyy helpommin kehityskohteita kuin digikisoista. Näitä puhuttiin jo järjestäjien kanssa, mutta tässä vielä ajatuksia:
- Yleiskartassa saisi olla mittajana kuten rastikartoissakin, niin osaisi arvioida siirtymien pituutta. Hyvää oli karttaan painetut alueiden aukioloajat.
- Lähestymiskarttoja ei ollut kaikille alueille. Sinällään niitä ei mihinkään tarvitakaan, jos rastikartasta löytyy selkeästi tieto mille tielle päätieltä pitää kääntyä. Tällaiset asiat vaikeuttavat turhaan ensikertalaisia, joilla on jo muutenkin vaikeampaa kun ei tunneta polkuja eikä tiedetä mikä kuoppa on pohjaton ja mikä ei.
- Rastikartoissa oli rastinumerot painettu valkoisella pohjalla. Välillä peittivät alleen jonkun toisen rastin numeroa ja yhden rastin paikkaakaan ei ollut kartalla, koska se oli jäänyt toisen rastin valkotaustaisen numeron alle. Samasta syystä etsittiin tuskaisesti Taruksen alueella ojasta katkoskohtaa mennäksemme ojan toiselle puolelle - vaan eipä siinä ojassa mitään katkosta ollut, kun ainoastaan rastinumero oli hävittänyt pätkän ojasta.
- Esim. Neroskulmalla sisäänajotien vasemmalla puolella oli alue jossa ei juurikaan ollut karttamerkkejä - ainoastaan pari korkeuskäyrää joita ei loivasti viettävällä maalla pysty paikallistamaan mihinkään. Tällaisessa paikassa homma on enemmän tuuriin perustuvaa etsimistä kuin osaamiseen perustuvaa suunnistamista. Vaikeita paikkoja saa toki olla, mutta pari ideaa tuli mieleen joilla voisi halutessaan hommaa helpottaa. Ensimmäinen ajatus oli, että maastosta selvästi erottuvat kivet voisi merkitä karttaan kolmiolla tai pisteellä sekä halutessaan maastoon voisi viedä jotain sinne kuulumatonta ja merkitä karttaan rastilla (ei ympyrän sisällä oleva rasti). Toinen ajatus oli, että karttana voisi jollain alueella olla myös gps:llä tallennettu reittiviiva alueen urista (jopa ilman karttapohjaa jos niin halutaan).
Mutta kuten jo kerroin, niin kisa oli hyvin järjestetty ja palautteet ovat lähinnä mahdollisten tulevien kisojen pohdintoihin. Hyvääkin kun pystyy usein parantamaan.
Kisa meni meillä ihan mukavasti. Heti ensimmäisellä siirtymällä pysähdyttiin jäähdettelemään konetta. Ensimmäisen alueen sisäänajolle jäätiin korjaamaan kaasuvaijeria. Ekalla ajoalueella menetettiin etulukko. Pariin otteeseen kisan aikana täytettiin rengasta. Nafta loppui Arrakosken sisäänajoon eikä meinattu sitten millään saada enää käyntiin sen jälkeen (oli todellä lähellä ettei lähdetty liftaamaan kohti kisakeskusta). Pastilassa katkottiin vinssin naru. Etutukivarren takakiinnike repesi irti rungosta Taruksella (luokkavoittoon Padasjoella kai vaaditaan irronnut etuakseli?). Tämän enempää ei ehditty hajottaa, kun loppuaika parsittiin autoa siihen kuntoon, että päästiin nilkuttamaan maaliin.
