Tässäpä oman elämänsä Folke Westille loihakka asuntomallin Mersu !
Tai miksei firmalle mainosautoksi, ensiasunnoksi, kirkonkylälle jäätelökojuksi, kultavaltaukselle ränniksi, savottakämpäksi tukkijätkille, taukotuvaksi isommalleki virmalle tai hirvitorniksi kepin nokkaan naapurin mettään.
Ikää on Mersu-muorilla vasta 50vuotta ja menohaluja on ninku sen ikäsellä naisellaki punaviinipullollisen jälkeen Ranta-Marin tanssilattialla.
Justiinsahan tällä on kävästy 12500km retki Ivalosta Afrikkaan ja sieltä Eurooppa päästä päähän Gibraltarin kautta Nordkappiin ja nyt se on saatu suopungilla kurpattua Ivaloon, eli matka maistuu.
On se Mersu jo 6vuosikymmenen aikana kerenny kattella isoilla silmillään vaikka mitä. Lamat, nousut ja Kekkosen ajat.
Neuvostoliiton kaatumisen ja Berliinin muurin murtumisen.
Suomen Markat ja eurot ja milleniumit ja seuraavanki milleniumin varmasti näkkee.
Putkirammarista on soinu Tapio Rautavaaraa suorana lähetyksenä ja muistokonserttina, entisten ja nykysten nuorten sävellahjaa, Veksi Salmea ja Hiski Salomaata.
On kiiruhettu lauantaina Rautakirjasta lottoa viemästä kotia että kerkiää Metsolat ja Syksyn Sävelen kattomaan ennen saunaa.
Maisemia on nähny pitkin Eurooppaa, Juutinrauman sillan tuuletki kesti hienosti, ohitellu Autobahnilla uuempiaan, kiertäny Riemukaarta, Eiffelin tornia ja kamelin kanssa Afrikan mantereella pyöriny sammaa liikenneympyrää. On hingertäny Norjassa vuonojen laitoja ja kymmenistä tunneleista muljahellu läpi.
On Ivalon mettäteitä kalareissuilla reippaasti kolluuttanu ja Via Balticat ja Via Dolorosat on kulukenu mennen tullen ja eiku vaan oottelee reippaana uusia reissuja.
Ei ole mikkään nykyajan uretaani-kuttaperkkamuovikippo vaan kestää rymmyyttää huonompaaki mökkitietäki ni kovaa ku pää kestää, kirjaimellisesti ku latijouset sinkoaa ukkoja lattian ja katon väliä.
Eikä muuten sytyttele vikavaloja tai mene hiukkaspöntöt eikä vessanpöntöt tukkoon, huussi on missä vaan ku kyykistyy, ottaa vetokoukusta kiini ja pinnistää.
Viielle rekisteröity ja vöitä ei ole kellekkään ku housuissa - tämä on rakennettu aikaan jolloin jumalaan uskottiin vahvasti Saksan Stuttgartissa joten matka taittuu kuin herran kukkarossa.
Eessä on hevosen leukajouhilla täytetty kuskin penkki josta on nurkka syöpyny jo hyvän matkaa mutta tilannetta on parsittu puukuula-istuimensuojilla jotka antaa ihmisperseelle ilmanvaihtoa tukalissa tilanteissa, pieruki purkautuu joka ilmansuuntaan eikä jää penkkiin kärisemään.
Hanttimiehen tai -naisen tai -henkilön penkki on Honda-henkilöautosta koska vakiopenkki oli ninku saarnastuolissa ois istunu.
Auto on ennen Afrikan retkeä huolella sekä lämmöllä huollettu ja varusteltu. Renkaat on uuet, karvatki vielä laijjoilla tallessa. Takana on paripyörät jotka on halkasijaltaan liki neljä metriä, näin on saatu kierrokset hieman järkevämmäksi moottoritienopeuksissa koska tässähän on jäätelöauton perävälitys ja nelilovinen vaihelaatikko.
Vakiorenkailla huippunopeus on noin 60kmh ja kierroksia on silloin 9900rpm, nyt mennee toistasattaa ninku tyhyjää vain.
Tämän ajaminen korvaa täysin kuntosalin ja muun urheilun. Kaistaviivojen väliin ku tähtäilee mersunmerkkiä ja meloo vaihteita ja muita taakeja ja polokee jarrua pohkeen laskimot pullistellen niin päivän päätteeksi olo on ninku ois sulkavan souduissa justiin päässy maaliin vanhalla rautasella uittoveneellä, airoina nelimetriset höylähirren pätkät.
Armeijaan jos tällä joku nuorison edustaja joskus kulukee yli 100km matkojen päästä niin viikonloppulomien jälkeen saa automaattisesti kuntoisuuslomapäivän ansiokkaasta sekä rohkeasta urheilusuoritteesta. Pätee myös kantahenkilökuntaan kuuluviin.
Vaan äkkiäpä se ihmisen solurakenne mukautuu Mersun ohjastamiseen ja ku heittää tyhjää jännittämästä niin eipä mene paikat jummiin.
Mittarinlukema on tosiaan tuo, ei tiiä itte Väinämöinenkään paljonko lie kaikkinensa ajettu. Vaan vaka-vanha Mersuhan on ku viini- paranee vaan vanhetessaan ku sopivat käyttövälykset rupiaa joka paikkaan hioutumaan vasta nyt pikkuhilijaa.
Ennen retkeä kaikki suodattimet, öljyt ja suljut vaihettu ja kartaani rasvattu - oma ja auton.
Lienee jo kohta olis ajankohtasta vaihella moottoriöljyt.
Moottori tähän on vaihettu jossain vaiheessa elämänkaarta joka on hyvä homma, vakio 2.4diesel on laiska ninku TVH:n vanha tallikissa.
Nytpä kaasujalan vieressä konekopan alla muriseeki pystylamppu-Mersun OM617 - kolmelitranen viitoskone joka käy rahan äänellä. Joskus ilmeisesti remontoitukki ku niin komiasti käypi ja pellaa, mennee varmaan vielä noin 3miljoonaa kilometriä.
Ei kuluta normaaliajossa öljyä mutta Ranskasta Hampuriin kaasuläppä seljällään ku ajeltiin niin öljyä meni toista litraa.
Eli vähemmän viepi öljyä ku uuet VAG-konsernin ajoneuvot.
Vaikka auto on vanha eikä joutavia tehostimia ole jarruissa, ohjauksessa eikä vilkunviiksessä niin lukkiutumattomat jarrut ja sutimisenesto tästä löytyy ! Vetosten päälä on ni rohkireilusti painoa ettei lyö sutia ees vaseliinilla liukastetun peilin päällä ja rumpujarrut eessä ja takana pitää huolen että ratas ei pikitiellä lukkiinnu.
Ohjausta tehostamaan on laitettu rattorin takarenkaan kokonen ohjauspyörä, ei kainalot hikoa ku käet on ajaessa levällään ninku muikkunuotan nielu.
Mittarinpohojat on valkopohjaset jo vakiona, ei ole dynamiitti.comista tulostettu.
Soittopeli on nykyajan bluetootti-vehje ja ämyreistä soi Veikko Lavi niin komiasti että kuuluu vaikka vauhtia on toista sattaa.
Lehmän ostajan tankki tähän on joskus hitsuutettu, 120litranen ni ajelee komiasti kohti auringonlaskua. Tankin luukku on kanttilamppu-ladasta ja luukun munalukko on vanhan piian kammarin ovesta.
Polttoöljy-mittari muuten näyttää väärin, tai oikein ku tietää lukia sitä ninku se nykysten näyttää eli puolen tankin kohalla loppuu menot. Yleensä Kemin ohitustien kohalle.
Jos jostain muusta syystä ku polttonesteen loppumisen vuoksi matka katkeaa niin koelaudan päällä olevien posliini-sulakkeitten pyörittely korjaa vian ku vian- tarvittaessa vaikka ongelmat ihmissuhteissa.
Jos sulakkeiden pyörittelystä huolimatta ei saa autoa käyntiin tai valoja palamaan niin on syytä kutsua manaaja tai shamaani, koska Mersuhan ei voi hajota joten kyseessä on silloin henkimaailman asiat.
Sammutin autossa vähän oikkuilee, virrat ku katkasee ja lyöpi nyrkillä kojelautaan niin jopa sammuu. Kyseessä ei siis ole vika vaan näyttävä ominaisuus.
Sielä täälä on vähän surrilankaa ja teippiä eli jos olet tyhyjän tarkka niuhoke jota haittaa kuolatahra remonttipuseron hihassa tai lahkeessa niin ei välttämättä kannata lävähyttää tästä tarjousta.
Museorekisteriinkään ei taijja olla asiaa ja miksi oliskaan, tässähän yhistyy kauniisti menneet ajat ja tämä nykynen aika eli oikea aikakone kyseessä.
Muovia ei ole siihen 60-luvun mustavalko- aikaan käytetty ku kanelina pullassa niin eipä sitä tässä Mersussakaan liiemmin ole- koelauta ja kaikki on 3sentin peltiä.
Hehkun merkkivalonaki toimii kuuen tuuman kotkattu naula, sitten karjahtaa käymään ku alakaa se naulan punahehku kärventämään käsistä karvoja.
Linjataulu löytyy tuulilasista ninku vanhassa Postin Wiima-linjuriautosta. Saa kirjotella rivouksia vastaantulijoitten poskien punarrukseksi.
Sisältä löytyy kaikki nyky- ja entisajan mukavuudet.
Pirssi on lattiasta kattoon koolattu ja paneloitu sen ajan kalleimmalla ja kauneimmalla kuusipuu-paneelilla.
Kaasuliesi löytyy jolla onnistuu selvinpäin ja päissään kokkailut ja sormien polttaminen komiasti.
Nykyajan vehkeitä on kahvinkeitin, mikroaaltouuni ja televisio.
Takatilassa kiertää vesipatterit jotka lämpiää ajon aikana osana auton jäähytinjärjestelmää ja ku pökäsee karavaanialueen nurkkaparkkiin ja pukkaa maasähkö-töppänän pistorasiaan ni jopa alako pattereitten vesiboilerissa vastukset lämpiämään ja vesi kiertämään.
Boileri tosin pitäs ilmata - ilmaroppua ei löytyny ni pitää varmaan nostaa hiiabilla mersu pystyyn ni jopa röyhtäsee ilmalukon poies.
Eikä siinä vielä kaikki ! Kuskin alarappuselta löytyy letkulämmitin jolla lämpiää takahyttä ja moottori, saa talvella isolohkon lämpimäksi jos raskii ja uskaltaa talvella ajella.
Akusto on uusi, kaksi kappaletta metton kokosta akkua kuskin penkin alla ja kirsikkana niitten päällä on 2kw 220v-invertteri jolla saa asuntopuolen elektroniikalle talomallin sähköä.
Laturi ja laturinremmi on kans vaihettu ennen retkelle tarttausta.
Tämän auton hienoin ja näyttävin modernisointi-artikkeli on kuitenki ihan oikia talon ilmalämpöpumppu joka on myös ihan uus ! Jotta tohti Afrikassa yöpyillä niin se on heftattu Kempillä kiinni niin sitä ei kovin äkkiä saa irti vaikka haluais, ja kukapa haluaiskaan.
Sillä ku saapii 120neliöisen oikian talon kylmäksi tai kuumaksi niin Mersun pirttiin sillä saaki ammuttua vaikka lunta tai puusaunan maksimilämpötilan tuossa tuokiossa.
Toimii ajon aikana auton akuista ja parkissa seisoessa maasähköllä ja mettässä reissatessa mukana tulevalla 2kw-aggregaatilla.
Vetokuulaki on perässä, ei muuta ku vanha jäähallin kokonen Kafi perään ja ihmisille aiheuttamaan iloa ku ruuhkauttaa jokasen vastamäen. Alamäessä siirrytäänki sitten poimunopeuteen ku vaunu vielä tönää vähän vauhtia.
Kaappeja löytyy vaikka kuinka ja ne on ku taikurin hattu- aina sieltä löytyy kamppeita ja esineitä tai minkä olemassaolon oli jo unohtanu. Viime reissullaki yhen joulukalenterin luukun takkaa löyty puolikas viinapullo, sen nauttiminen tuntui seuraavan päivän ohimojen kimoiluna joten liekö oli viiminen käyttöpäivä jo menny.
Kattoluukku löytyy joka ei vuoja ku kauhiassa myrskyssä vähäsen saattaa tippassa pöyälle, hyvä vaan ni saa välillä sen pöyän luututa. Liesituuletin löytyy myös, on hyvä peli ku väärti siinä keittelee piisillä hapankaalia ja ryöppää sieniä samalla ku ite on kortin pelluussa siinä olohuoneen puolella niin eipä kuojuuta.
Takana on komia penkistö jossa on kyllä mukava keikkua porukalla ninku makiammallaki nahkadivaanilla. Yöpuulle ku on aika panna niin käden käänteessä tetristä patjoilla ja alusvanereilla pelaamalla takaosa muuttuu viihtyisäksi makuuhuoneeksi. Ihan ku viien tähen hotellilla reissais maailmalla- joka on sisustettu ja hajustettu mummolan tyyliseksi.
Sukua ku tullee kylästelemään niin pukkelee pornolehet ja vanhat kiljupöntöt penkkien aluslooviin ja nostaa pihlajakarkit, kaneli-ässät ja puolukkamehupullon pöytään.
Sisälä on nykyaikuset ledivalot katossa, ei tarvi tilleyn valossa sököä pelata tai kultavaltauksella päivän saalista gramma-vaakata pimiässä.
Home ei sisällä haise eikä tule mitään oireita pitemmälläkään reissulla, ei ihistä kurkkua eikä ole silmät turvoksissa ninku pullopersesialla.
Hockenheimin formulaviikonlopun jäläkeen kyllä oli pieniä matalapaineen oireita ja tuoksuja mutta ne tuulettu onneksi poijes autosta, miehistä ja mielistä.
Vakionopeudensäädin/käsikaasu on tehty kirveellä ukin vanhoista karvalankku-puusuksista joilla on kävelty aina ylämäkkeen ja juostu alamäkkeen.
Samoista suksista on tehty ikkunoitten lukkolaitteetki, lisäksi joka ovesta luonnollisesti löytyy sisäpuolelta ulkohuussin rookit ni eipä pääse epärehelliset vieraat pirttiin.
Niin on rehellisen miehen auto että vaikka tällä surautettiin 12maan tullista läpi niin kukkaan tullimies ei välittäny mittään vaikka toinen ukko hytässä näytti venäläis-partisaanilta, lähinnä oli huolissaan vain että pääseekö Mersulla vielä takasin Finlandiaan. Nehän ei siellä ulkomailla vielä tiiä että kolme asiaa on varmaa elämässä- verot, kuolema ja Mersu.
Mukkaan kauppaan kuuluu jakamaton huomio ja osottelevat sormet joka paikassa missä tällä kuljet ja liikut sekä varahiilet laturiin, niillä voi vaikka piirrellä itelle viikset ku menee viinakauppaan akalta ja naapureilta salassa.
Mersun retkipäivityksiä kuiten seurailtiin intternetin someissa 5-6miljoonaa kertaa niin saattaa sen joku muistaa Unionin tai Esson pihassa ku Suomenniemeä kiertelee.
Eipä millään raskis myyä mutta omistajia vaivaa krooninen lama ja palo uuteen reissuun uuella (vanhalla) kalustolla niin Mersu voijaan myypästä uuteen rakastavaan kotiin.
Tai pistä vaikka saunahaloiksi tai liiteriksi.
Vanha kansa tietää että tämmösen asuntomersun ku hautaa mäntymettään kuuteen metriin täynnä sanomalehtiä ja Jallu-lehtiä niin 2vuojen päästä kasvaa seuvun jokanen mätäs korvasieniä ja puolukkaa.
Seuraava onnekas omistaja saapi nyhtää ponssoriteipit poies jos viittii ja haluaa.
Terveisin Joni Maununen Ivalosta.
Liikkuvaa kuvaa ja valokuvia löytyy Mersusta omistajien intternetistä:
Instagram @jonimaununen ja @vepahirvisalo
Facebookista samoilla nimillä.
|