Juu morjesta vaa. Huvittaa kertoa noista omista projekteista mitä tulee hankittua ja tehtyä.
Ensimmäsen kosketuksen sain 12 vuotiaana naapurin pellolla Patrollin koeajossa. Siita se kipinä sitten sai alkunsa. No, siinä seuraavana kesänä 2013 siitä parin kilsan päästä meijän kotipaikasta tapahtui avioero ja pihalla sattui olemaan 3,0 v6 Pajero. Se lähti huokealla ja minusta (siis isästäni, olin silloin 13 v) tuli maastoauton omistaja. Siitä ei ole kuvaa, mutta ei väliä. Se oli pitkä, sininen ja kesti noin kuukauden kun jako taisi hypätä. No siinä murheissani kulin kaverini isältä, että hän tuntee erään henkilön, jolla on vaihdelaatikko vikanen -88 2,5 Pajero pihan perällä. 1.9.2013 kävimme isäni, kaverini ja hänen isänsä kanssa ostamassa sen pois.
Isäni kanssa sitten ryhdyimme kunnostamaan sitä peltoauto käyttöön.
Noin vuoden se kesti kun huomasimme, että miten tuo on noin kallellaan? Syynä oli rungon ruoste päästäen jousenkiinnikkeen painumaan rungon sisälle.
Seuraava syksy ja talvi meni rungon korjailussa. Silloin oli 14 vuotias, joten en nyt ihan pystynyt itse korjaamaan, joten isäni hitsasi, mutta olin tiiviisti mukana.
Pari vuotta siinä vierähti, kun oppi lisää niin rupesi kalvamaan tuo jakokuminauha, kauan aikaa sitten se onkaan vaihdettu? No, eikun vaihtamaan.
Seuraavana syksynä 2017, koin olevani tarpeeksi iso ottakseni vastuuta hitsailusta. Sitähän rupesi löytymään kun katsoi tarkemmin. Ja muistetaanhan, että tässä vaiheessa metallin käsittely taitoni olivat erittäin huonot, koulussa hiilihangon tein, eipä muuta kokemusta. Mutta into oli kova, seuraavana kesänä kortti taskuun, vaan auto puuttuu. Mielestäni se pitää olla maastoauto, jos siis perus Pajero luokitellaan nykyään maastoautoksi (koska lukkojen puute ja ifs).
En nyt kuvitellut Pajeron nyt näin ruosteessa olevan, ihme etti ole tullu pelleistä ulos asti, nimittäin pientä reikää huomioon ottamatta ulkoa näytti ihan terveeltä.
Tässä vaiheessa alkoi jo hifistely aika. Rojekti melkee valmis ja iltasella luppoaikaa.
Leima kunnossa, ehkä...
V*ttu sieltä mitää leimaa tuli, takajarrutehon ero liian suuri, tuulilasi halki ja norra poikki.
Uusi yritys siinä kuukauden päästä, olikos se helmikuuta 2018.
Ja kappas. Leima tuli että napsahti.
Pidetään hiljainen hetki ennen vakavaa onnettomuutta... Viimeinen kuva ennen sitä.
Pikku vinkki, älkää missään nimessä yrittäkö tiukata jakohihnaa perjantai iltana hämärän aikaan, se nimittäin voipi jäähä löysälle......
No, toisella naapurilla oli pihanperällä tommone Mitsubishi L300 paku, jossa kokonainen moottori, siitä sain tarvittavat osat kuntoon laittamiseksi. Tarpeeksi Sisua, jääräpäisyyttä ja hulluutta yhdistettynä sopivassa seos suhteessa voi tapahtua mitä vaa.
Kesä 2018, sain kesätöitä mehtäurakointi virmasta. Kulku omalla autolla, mites muuten? Semmone tikittävän tyyline sivuääni jäi tuosta kaameasta turmasta 625 000 km ajettuun moottoriini.
Taustalla näkyy muuten meijä lava Mitsu, jos sossai välissä senkii sais kuntoo, jotta siitäkii vois kertoilla jotakin. Ei kehtaa sillee "kesken" jääneistä rojekteista nii paljoo keskustella. Vaiheloota vieny tilaa remontti pöyällä jo puol vuotta, jos joskus senkii kerkiäis muilta projekteilta laittamaan.
Siinä pari päivää enne koulujen alkua bongasin Varkaudesta tommosen pätkä Pajeron 4d56 1988. Autokuumehan se iski melkee 40 asteen kuumeella. Eiku hakemaa.
Nii ja täälä aion kertoa oikeestaa vaa näistä jotka menee korjauksee tai muute laittoo. Ottaen huomioo et tää on jo kuudes Pajero meitin tontilla, muitten laatuautojen joukossa...
Vuos sitte samalla parkkipaikalla varaosa-auto, ehkä joskus mahdollisesti projekti?
Palataampa takaisin lähitulev.. eiku lähi menneisyyteen.
Valmiina hitsaukseen.
Tässä vaiheessa elämää alkaa jo hitsijäki olla suht hyvän näköstä, ainakii omastamielestä. Mutta tosi korjaajat, rakentelijat ja muut ammattilaiset ovat varmaan jo lopettaneet lukemisen ja luopuneet toivonsa jo toivottamalle tapaukselle.
Mastonin metallimaali, sudilla levitettävä, kelpaa minulle ja projekteilleni.
Jako rempasta ei tullu otettua kuvia, oli sii öljyset näpit et ois kamera vaa likaantunu.
Tuntuu että ois tullu joulu
Voisi kuvailla, melkee valmis.
Suoritus paineet kasvavat, ensimmäinen ruostekorjaus joka jää näkyviin, ei auta muu ku ottaa kulmahiomakone kaun, siis rumaan käteen ja alkaa työstämään
Pittää jossai vaiheessa muistaa hioa ja maalata auton väriseks, maaliliikkeessä sanottii et Mastonin maalin pitää antaa kuivua riittävästi, ettei se sitten päällemaalatessa reagoi.
Huomenna Leimalle?
Ihme tapahtui, meni kerralla läpi, ei ees ottanu jarruista kii. Enää ei tarttee tarrakilpiä. Taitaa tää kuitekii jäähä seisomaa liikennekäytöstä poistettuna, ajaa ton äske korjatun hopean pitkän Pajeron "loppuu" ekana. Eli tää jää niiku vara-autoks.
Vielä anna esimakua sueraavasta projektistani. Se ei ihan ole maastoauto, mutta kai siitä saa kuitenkin kertoa, Merkki kuitenkin säilyy samana, mysteeriksi jää vain malli ja vuosi?
3.11.2018 alku ilta, 300 km reissu takana, puolet hinaamista. Tunnistaako kukaan mikä pikkuauto kyseessä?
Jatkan /\ tuosta projektista kunhan osia rupeaa tulemaan.
..........I
Kiitos ja anteeksi. Hyvää yötä