...mieluummin omin pikku kätösin kokoon kursittu romu kuin rahalla ostettu bolt-on...
...jälkikynteen ajateltuna oli pelkkää plussaa että LandGruiserin alapulkkakaupat kuivuivat kasaan Tukholman miehen kanssa...projektikassassa (jota ei oikeasti ole
...) säästyneitä rahoja tärkeämpää oli kuitenkin eräs toinen tekijä, jota ei voi rahassa määrittää... ...ai että mikäkö???...noh, koettakaa arvata... ...viiden pisteen vihjeenä sanottakoon että KIA:ssa sitä on 0%... ...liian helppo vihje, nyt kaikki tiesivät oikean vastauksen...joka on:
sielukkuus...
katsastusmiehet taitavat tyytyä pelkkään runko(
numero)on, mutta minun mielestäni samasta autoyksilöstä BJ:n kohdalla puhuttaessa voidaan vähimmäisvaatimukseksi rungon lisäksi asettaa alapulkka... ovia, akseleita, nippeleitä ja nappeleita voidaan vaihdella loputtomiin mutta runko&alapulkka ovat ne sielukkuuden kulmakivet joista ei jousteta... sillä mikäli olisin mukavuudenhaluisesti sortunut alapulkan siirtoistutukseen, en ainakaan vakavalla naamalla voisi väittää tekelettäni samaksi EurooppaTourin & lukemattomat omistajanvaihdokset läpikäyneeksi, reissussa rähjääntyneeksi autoyksilöksi...
...pakko kyllä myöntää...sielukkuus loisti poissaolollaan, kun toukokuussa-17 ryhdyin tosissaan paneutumaan alapulkan henkiinherättämiseen... tilannekatsaus näytti jotakuinkin allaolevan kuvan kaltaiselta:
jostakin oli lähdettävä liikkeelle... alkutaipaleella muotoilin tönkömpää peräpalkkia kahden kulmaraudan yhteenliittymästä...
edellisen elämän "pellit-päällekkäin" -korjauksessa menetetyt lokasuojien kulmat korvattiin puskusaumatuilla Weckmanin kattopeltien kuljetussuojarautojen kulmilla...
...ja sitä samaa lääkettä tinattiin myös kuskin puolen kurasuojiin...
