Aivan kauhee!
Siis toi väritys! - Mutta siinä se varmaan juuri piileekin ton LoJotan viehätys. Mutta huolellista työtä ja offipeliin maastokuvio sopii aina - vaikka sitten Marimekko-väreillä.
Tulee mieleen tossa toista kymmentä vuotta sitten opiskeluaika. Sillon ajettiin farmari Warrella, kun rahaa oli muutenkin liikaa. Yhtenä aamuna sain ajatuksen (sinänsä ikimuistoinen aamu) ja soitin kaverilleni (jolla myös farmari Warre), että nyt maalataan autot. - Maalataan vaan, oli vastaus joten eikun kauppaan. Kaupasta purkki mustaa, vihreetä ja tela.
Parin tunnin ähellyksen jälkeen meillä oli edessämme kaksi sairaan mageeta armeijan väreihin maalattua farmari-Warrea...
Väritys paransi Warren off-road ominaisuuksia selkeästi, sillä seuraavana juhannuksena oikastiin offi-henkeen pienen pellon ja ojan poikki, kun tiellä oli kauhee jono. Joku HoJota lähti perään, kun olihan sillä oikeen maasturi... ...perässähän se tuli aina ojaan asti, jonne se jäi ristiriipuntaan ja Warre nousi savuverhon turvin takaisin tielle (jonon etupuolelle). Sen jälkeen en ole HoJotia edes harkinnut ostavani. (Tosin yks FoJota tuli omistettua hetki.)
Ehkä senkin HoJotan kuski oppi vielä myöhemmin ajamaan ojien yli - ehkä jopa lukee tämän täältä, muttei takuulla kehtaa tunnustaa ja älähtää ääneen... =)
--
- Mitä eroa on maastoautolla?
- Sitä mutasempi mitä pörisee.
|