Menneenä viikonloppuna pääsi vihdoinkin autoo testaamaan ihan mahantäydeltä. Tälläkierroksella pääsi ajamaan kokonaista 7.5 tuntii melkein yhteen menoon mukavan vaihtelevassa maastoissa. Ainoo rikkoontunut kohta oli sivupeili, sekin meni henkilökohtaisen ajovirheen myötä.
Ryssän raatojen jäljiltä on vieläkin hymy korvissa, kestävyys ja ongelmattomuus on Nivaan verrattuna ihan omaa luokkaansa.
Muutenkin luottamus autoon nousee kohisten, nyt alkaa pikkuhiljaa pääsemään suorituskyvystä perille. Meinaan nuo akselilukot kieltämättä tekevät tosinapakan lisäyksen etenemiseen...
Jarrut toimi tosihyvin eli käkkäri pitää rinteessä jopa paskavelliuittojen jäljiltä. Pitää vain muistaa tehdä putsaus sillo tällöin että ei korroosio pääse tekemään tuhojaan.
Korotuksen jäljiltä maantiellä ajaminen on karmiva kokemus... Asiaa kun tutkittiin tarkemmin niin olka-akselin pitkittäiskallistus on 2.5 astetta nurinperin kuin tehtaalta lähtiessä. Sille tehdään jotain... Voima tai sen puute on myös huomattava haitta, kokeillaan nyt aluksi että jos siihen saisi vähän voimasavua kun nykyisellään ei tuprauta yhtään...
Käytettiin vekotin puntarissa ja elopaino ajokunnossa (maastotunkki ja rampit kyydissä) ilman takavinssiä ja työkaluja ym. roinaa on
2220kg...
Siihen se 100 kiloo lisää niin ollaan ehkä lähellä loppupainoo.
Kuvia loppuun.
