Minulla on tuollainen 2000-mallin resiina päivittäisessä ajossa ja mittarissa on joku 148 tuhatta. Mitään autotraileria en ole sillä vetänyt, mutta kaikenlaista tavarankuljetushommaa on ollut. Suurimmat kuormat tulee yleensä, kun haen kuorman juureksia riistanruokintapaikoille jaettavaksi. Siinä on silloin n. 2 x 550 kiloa lavalla ja n. 550 kiloa peräkärryssä, siis vähän rapeat puolitoista tonnia ja n. kolme kuutiometriä kuormaa. Hyvin on ainakin ne kuormat kulkeneet, ei mitään ongelmia vauhdin saamisessa eikä kovin paljon vaikuta ajo-ominaisuuksiinkaan. Jarruissa kuorman huomaa, kun on jarruton kärry. Taitaa olla 2200 kiloa jarrullisen kärryn maksimipaino tällä.
Jotakin suunnistuskisoja ja ajopäiviä on sillä myös yritetty selviytyä, vaihtelevalla menestyksellä. Mitään isompaa ei ole hajonnut, mutta kyllä se alkaa olla jo vähän sen näköinen, että ei ole ihan vain tiellä ajettu.
Ainoa toistuvampi "vaiva" on, kun 50 tuhannen välein joutuu vaihtamaan hehkutulpat. Jaa, akut on pitänyt vaihtaa pari kertaa, tosin edelliset oli puolipitoisina evakuoitu Unimogista yhden Warn Trophyn alla, kun piti saada tuoreemmat akut mukaan. Nyt syksyllä vaihdoin toisen kerran akut, siis kolmannet menossa.
Originaali takajousipakka katkesi ja nyt on takajousina Dobinsonin n. tuuman korottavat Lipposelta/Ipefixistä. Etujousista on säädetty vajaa tuuma ylöspäin. Muistaakseni toiset iskarit ympäriinsä on nyt menossa, edessä Monroen jotkin perusmallit paikallisesta varaosaputkasta ja takana OMEn Nitro Chargerit Cros4wd:ltä. Jarruosat on vielä kaikki tehtaan jäljiltä. Ensi kesänä joutunee etupalat vaihtamaan. Takaa on luistonrajoittimen, siis kitka"lukon" sielu kulunut lähes olemattomiin (annettu saattohoitoa tavallisella hypoidiöljyllä), mutta tarkemmalla maaston lukemisella ja ajolinjojen valinnalla korvaa lukottomuutta kohtuullisesti.
Kone, pumppu ja ahdin on kaikki vakiot, samoin ahtopaine (n. 0.9bar). Ei tarvitse lisätä öljyä, eikä savuta juuri sen enempää kuin uutena. Vähän tulee ohipuhallusta huohottimesta, mutta sitä se on tehnyt niin kauan kuin muistan, ei muutosta siinä suhteessa. Kone ei vuoda nesteitä mistään, ei myöskään laatikot/perät. Takana pinionin stefa vähän hikoili, mutta huohottimen uusimisen jälkeen sekin loppui (originaali oli semmoinen venttiili-nappi perän päällä, nyt tilalla on letkunippa ja letku ylös).
Välijäähy on nostettu ylös konepellin reunan tasalle, ettei ota kiviin ja kantoihin. Etupuskuri on tehty kokonaan uusiksi putkista ja ABT 10000 vinssi Offivarusteesta istuu siinä keskellä.
Ahdas koppi siinä on. Sen huomaa hyvin alkutalvesta, kun on kaksi ukkoa pakkaskelin jahtikamppeet päällä ja hirvikoira pyörii siinä kolmantena. Ei siihen enää pyssyjä saa pusseissaan sopimaan, vaan pitää pistää ne lavalle. Lyhytlavaisessa olisi pidempi koppi ja penkkien takana tilaa mm. koiralle, mutta yhtä kapea se on kuin tässä.
Lavan sisäpuolella saisi olla kuormansidontalenkit pohjassa. Vakiona ei ollut kuin lavakaide, tosin tukeva, mutta mitään matalaa siihen ei saa kunnolla kiinnitettyä.
Valot saisi olla paremmat. Nämä vakiot on lisäksi johdotettu semmoisella ompelulangalla, että valotehon saisi varmaan kasvamaan jo sillä, kun laittaisi edes 1.5mm2 johdot. Latausjännite on ollut hyvä 14-14.2V.
Ei siinä mitään sellaista niin rasittavaa piirrettä tai heikkoutta ole ollut, että sitä olisi tullut vaihdettua johonkin muuhun. Kaipa tuo tulee pidettyä kilvettömään kuntoon asti, ellei mitään pahempaa hasardia käy.
__________________
Jukka
|