Aikaa tarinoida.
Viestiä tuli että viikonloppuna saattaisi olla ajopäivää tiedossa. Siitäpä sitten vahva kipinä ja niimpä tallissa tuli vietettyä useampi yö aivan aamutunneille asti että saadaan auto ”valmiiksi” .
Tankki löysi maalia, täyttöputken, löpölinjat ja lopullisen paikkansa. Kesti tankatakkin täyteen ja ei kastunut mistään
Auton alkuperäinen putsarikotelo oli jäänyt johonkin matkanvarrelle, joten taas pääsi käyttämään täysin omaa luovuutta.
Peltiarkista ja ruuvipenkistä sattui löytymään sopivan kokoinen laatikko jollekkin bilteman vapariputsarille.
Löysi paikkansa konehuoneesta. Samalla kun konehuoneessa tuli pyörittyä niin tuli koneeseen vaihdettua öljyt, hehkut ja jakopää niin sai niidenkin puolesta mielenrauhan.
Ja pitihän kotelolle saada hieman jatkettakin ja autolle vähän katu-uskottavuutta
Eikä imua ilman pakoa. Kiitokset vielä täälläkin tallikaverille kun värkkäsi putken kun ite olin omissa menoissa
(Taisi motivaattorina toimia vahvasti vänkärin jalosista sisälle tulevat pakokaasut ja tulevat ajopäivät vänkärinä)
Turpon jälkeen on pitkä joustopätkä jonka jälkeen putki on visusti rungossa kiinni. Ei kilise eikä kolise turhia
Ja niinhän se vain ajopäiville kerkesi. Auto pelasi mainiosti, makkara oli hyvää ja keli mitä parhain. Ja tosiaan takaovet tuli värkättyä valmiiksi että pysyy tavarat ja lämpö sisällä.
Ajopäivillä sai hyviä vinkkejä mm vahvistuskohdista.
Myös flektille pitää tehdä kunnon tunnelli. Lämmöt sai helposti liki punarajaa mutta sieltä laskeutuminen otti aikansa.
Paikoillaan on nyt vain sähköflekti ilman minkäänlaista tunnellia ja muutenkin vähän niin ja näin.
Ja eipä päivät kiinnostusta lajia kohtaan ainakaan laskeneet,päinvastoin
Seuraavanapa auto on oikeastaan perusteellista sähköjen läpikäymistä vailla, josta voikin ruveta autoa tarjoamaan katastusinssille.
Kaarien suunnittelu alkaisi olemaan aika ajankohtainen asia.
Tästäpä on hyvä jatkaa rakentelua