Näytä yksittäinen viesti
  #1  
Vanha 19.01.2015, 02:04
JubaJulle JubaJulle ei ole kirjautuneena
Jäsen
 
Rekisteröitynyt: 07.02.14
Sijainti: Vantaa, Suomi
Viestit: 51
Post

Volvo valpenin elvytys käyttöpeliksi


Astutaan arvostelevan yleisön eteen ja kerrotaan oman projektin tarina tähän pisteeseen.

Työvaiheista on valitettavan vähän kuvia. Joskus aika menee tehdessä ja puuhan päättyessä keskiyön pimeydessä ei kameran salamasta ole juurikaan iloa.

Vuosi sitten kesäautona käytössä oleva Volvo Amazon jäi jälleen seisomaan talvirengaspakon sanelemana, vaikka kelit olisivat antaneet periksi (suolaamattomat tiet). Liikkeelle olisi pitänyt päästä, mutta autoa ei ollut.
Koska tililtä vielä silloin löytyi ylimääräistä, aloitettiin etsimään monikäyttöautoa. Hakuperusteet olivat seuraavat: neliveto, ennestään tuttu/yksinkertainen tekniikka, yli 5 paikkaa ja sai olla hieman projektikuntoinen. Mieleen tuli aluksi vanhemmat wagoneerit, cherokeet. Jossain vaiheessa törmättiin Volvon c303. Tuli ajatus että löytyykö tästä pienempää versiota. C202 valittiin nettiauton hakukoneeseen ja sellainen markkinoilta löytyikin. Soitto myyjälle ja viikon päästä perävaunulla paikan päälle.

Koeajolla ei voimansiirrossa välyksiä havaittu. Koneessa oli tasainen käynti. Renkaat olivat kulahtaneet. Korissa oli reikiä joka nurkassa, kaikkia ei tässä vaiheessa edes nähnyt kuran alta. Kun työnsin sormeni runkopalkista läpi lensivät myyjän silmissä kiiluneet dollarit pois. Luuli myyvänsä parempaa. Hinnasta päästiin lopulta sopuun.
1. Omistaja oli ollut Vattenfall. Auto on ollut varustettuna kaikilla hienouksilla; webasto, stereot, mekaaninen vinssi, voiman ulosotto, lohkolämmitin. Tallella oli vanha huoltokirja, jossa viimeinen merkintä 1990-luvun alusta. Auto oli tuotu 2006 ruotsista peltoautoksi. Myyjä oli ostanut Volvon naapuriltaan mutta huomannut itselleen tarpeettomaksi. Autosta purettiin ensimmäiseksi pois omatekoinen kehikko, jossa alkuperäiset kääntöpenkit osoittivat eteenpäin. Kehikko oli paneloitu vanereilla joissa luki ”Juntta Racing Eskilstuna Sverige” => Tästä olisi kiva tietää lisää.

Laitteen kotiuduttua pääkaupunkiseudulle kärryn kyydissä, aloitin puuhan, joka osoittautui ”pientä laittoa” laajemmaksi operaatioksi.
Vielä irroitettiin mekaaninen vinssi, jossa ei toimintaa ole tainnut 2000- luvulla olla ollenkaan. Painoi varmaan 60 kiloa. Samalla kun selälläsi laikkaat kiinniruostuneita kardaanin pultteja irti kannattelet tuota mötkyä joogaasennossa vatsallasi alkaa ärräpäitä lentelemään. No ne joihin ei laikka sopinut mahtuivat onneksi kääntymään lämmityksen jälkeen räikännaksaus kerrallaan. Samalla lähti pois repeilevä ja haiseva sisustan verhoilu.

Volvo takapihalle, pressu kattotelineen päälle ja hommiin. Ruuvimeisselillä putosi runkoa kuskinpuolelta haperona maahan puoli metriä ja apparilta seuraavaan poikkipalkkiin saakka. Siinä sai pölyä yskiä kun palkin sisältä putoili kourallisia peltomaata. Koska koria ei ollut mahdollista nostaa pois piti hitsaukset tehdä auton alla istualteen. Koria ja runkoa tuettiin pölleillä pysymään ettei pääsisi perä vääntymään. Yläreunassa oli paksuutta jäljellä mihin hitsata joten lattaa ja kulmarautaa mittaan ja kiinni. Runko on aikaisemmin 3mm senämällä, joten korjaukset tein 4mm materiaalista. Puikkoa taisi palaa toistakymmentä kiloa.

Hitsausharjoituksena työstin ennen runkotöiden aloittamista keulapanssarin 4 mm levystä. Aivan ala-arvoisia saumoja, mutta korjataan sitten kun hajoavat. On jo niin siisti maali pinnassa. Ylettyy ohjausvarsien tason alapuolelle. Kiinnitys keulasta 8 lla pultilla ja takaosa tukeutuu runkoon u-palkeilla ja muutamalla u pultilla. Tämä oli joulukuuta 2013. Aikaisemmin ei ole tullut hitsailtua.


Vanha strömberi oli täynnä hiekkaa ja sai luvan lähteä. Pystywebereistä oli hyviä kokemuksia joten käytettynä hankittiin b20 misabin imusarja ja moposportista weber dat34. Jos sitä joku päivä ahdistaisi. Pulttijako ei imusarjassa ja kaasarissa aivan sopinut yksiin joten 10mm alumiinilatta, porakonetta ja viilaa. Bensalinjat on nyt tehty kestämään etanolia ja tuo italialainen alumiini kestää sitä ilmeisen hyvin joten katsotaan jos kesällä tulisi kokeiltua tuota euron pensaa. Laajakaista lambdalla kun saa nuo seokset aika näppärästi kohdilleen. Mielessä on käynyt sähköinen polttoainepumppu ja paineensäädin, ruuvista lisää polttoainetta ja katsoo lambdasta arvot kohdilleen kun tankkaa etanolia tankkiiin, DIY flexfuel . Ei taida kuitenkaan maksaa vaivaa moiseen kokeiluun… Epäonnistuu ja kone kärähtää.


Vanhan valusarjasta paloittelin imusarjan pois ja aloitin rakentamaan putkea. Vanha oli jokin alkuperäisestä muokattu mehupilli. Kierrätyslavalta joskusmuinoin dyykatty 60 mm äänenvaimennin päätyi säästösyistä paikoilleen. Bilteman valmismutkia ja alkuperäisestä downpipeen yhdistetty y-yhde, jossa lambdamutteri. Pakkasta oli putkenkasauspäivänä 15 luokkaa. Metalli oli kylmää ja sormia piti mennä lämmittelemään vartin välein. Äänet asettuivat hillitylle tasolle. Parastahan sitä moottorin toimintaa ja kierroksia on kuunnella pakoäänistä kun ei noita mittareita juurikaan ole.

Puskurin totesin riittävän haperoksi ja kävin hakemassa 100x60x5 palkin paikalliselta teräskauppiaalta. Vetokoukun reijät paikoilleen ja hitsutellaan kiinni. Taisin ensimmäistä kertaa käyttää työmaalla apulaista kun kutsuin ukin kannattelemaan puskurin toista nurkkaa.

Tankin kiinnitysmutterit hitsasin runkopalkkien ulkopinnalle. On ainakin helppoa puhdistaa päältäpäin, kun jää tuollainen rako. Tankin täyttöletkun irroitus tapahtui sivistyneesti puukolla. Sain huomata että 60mm bensan kestävää letkua on vaikeaa löytää, saati sitten 90 asteen mutkia (kohtuuhintaan). Kesätöissä metallivannesahalla siisti 45 asteen kulma ja putket migiliimalla yhteen. Vanhasta täyttöletkusta pätkäsin yhdysletkut. Rosteriklemmarit, joten tuon saattaisi joskus saada aukikin. Nuo letku joustavat todennäköisesti riittävästi rungon ja korin eläessä.

Toukokuu meni nyhjätessä kouluhommien kanssa ja loppukesän aikana ei tainnut valmistua kun vaan korinhitsaukset. 2 neliötä ja 6 kg millistä peltiä taisi tuossa hommassa palaa. Perän kannakkeita piti uusia, kuskin jalkotila, kaarien nurkat. Saumat hioin rälläkällä niin ettei niihin itseään leikkaa, pakkeli on vain tiellä kun sitä joutuu kuitenkin taas joskus hitsaamaan.

Korin ja rungon väliin leikkasin vannesahalla 30 mm kumista sopivat laput vanhojen haperoiden tilalle. Nousi juuri sopivasti. Koneen päälle tuli juuri kriittisesti lisää huoltotilaa ja rungon ja korin välistä mahtuu kuljettamaan käden. Pulteiksi m12 12,9 kuusiokolo, aikaisemmin ei meinannut hylsy mahtua pitämään vastaan yläpuolella.

Takatilan lämmitin siirtyi pyöränkaaren koteloon. Ajatuksena josko se tuolla olisi jotenkin paremmassa suojassa ja vähemmän tiellä. Samalla linjaan laitettiin hydrauliikkapikaliittimet ulkoista lisälämmitintä varten.

Flippipenkit laitoin kiinni alkuperäiselle paikalleen. Taakse tilasin ebaysta defenderin kuormatilan penkit. Asettuivat sopivasti Volvon lokarin leveyteen. Rakensin vielä apukehikon noiden taakse, johon penkit saa pultattua. Mukana tuli vielä lantiovyöt, joita olisi tuskin tuohon hintaan suomesta saanut. Vaikka tässä ei sivusuuntaisilla istuimilla vöitä tarttekkaan on nuo nyt jonakuna ja koska yltävät poikittain ylitse saa niillä tehtyä jonkinlaista kuormansidontaa. Istuinpehmusteet ryhdistettiin pujottamalla raksalta dyykattya solukumia paikoilleen.

Ebayn kautta suoraan malesian tehtaalta saapui dana 44 valuakselipanssarit. Ei kannattanut tuohon hintaan enää rakennella itse. Öljyn mittatangon laiton korkkiin kiinni lukitteella, kun tuntui olevan hieman väljät kierteet. Tärinässähän se irtoisi rattaiden sekaan… Tyhjennyspropussa on vielä hurjan vahva magneetti. Voin suositella.


Koska en mieluisaa paikka noille päävirtakytkimille muualta löytänyt tehtiin tähän tuollainen sähkökaappi. 2 päävirtakytkintä, jos tulisi se toinen akku asennettua. Olen hieman huono luottamaan elektronisiin ohjauksiin, mekaaninen on toimintavarma ja edullisin. Jännitemittarista pystyy kytkimillä näkemään akkujen erilliset jännitteet ja järjestelmän kokonaisjännitteen. Maadoituksia olen pyrkinyt parantamaan vetämällä alumiinilattaa pohjassa.

Jarrut olivat melkoinen mysteeri. Mutta alkoivat avautua kun löysin korjaamokirjan kaaviokuvia. Paineensäätöventtiilit ja tehostimet olivat lakanneet toimimasta aikaa sitten ja ne oli ohitettu. Southwestradein myyjä kertoi joskus omistaneensa moisen. Kertoi vielä 2000-luvulla ostaneensa osat Volvon raskaankaluston tiskiltä. Eipä ollut enää saatavilla ja kruunun ollessa vahvana en lähtenyt tilaamaan letkuja ruotsista. Rallyracelta teräspunosletkua ja liittimiä. Näiden pitäisi vissiin kestää auton elinikä. Hinnaksi taisi tulla sama kuin ruotsalaisilla orginaaliosilla. Hyllystä löytyi kunnostettu amazonin jarrupääsylinteri joten laikalla pedalboxia pienemmäksi hitsasin 4mm levyn jäykisteineen kiinni ja sovittelin paikoilleen. Tehostamattomana saa pienempi halkaisiaisella männällä suuremman paineen, mutta liike kasvaa 22mm vs 25,4mm. Volvon militariversiossa on käytetty tuota samaa sylinteriä, mikä loi uskoa toimivuuteen. Hyvinhän se toimikin ja polkimesta saatiin hyvinkin tunnokas. Takarummuissa olivat kitkapinnat irronneet kengistä ja rummut vaativat sorvausta. Kitkaliimauksessa teetin homman. Etujarrusylinterit olivat hitsanneet itsensä kiinni ja tyypistään johtuen ovat hankalia herkisteltäviä, kun yhdestä männästä halkesi kengän ohjurihaarukka, päädyin tilaamaan uusia. Vanhoja voi sitten ehostaa kun ehtii.
Ruotsalaisen terrängbil.net in vinkeillä tilasin briteistä 2 gen landroverin jarrusylinterit, jotka sopivat käytännossä suoraan paikoilleen. Hintaa tuli 10 e kpl. 2-piiri jarrut vaikuttavat tällä hetkellä ristikkäisiin nurkkiin, voisi olla etu-takaakseli omina piireinään mutta pidettäkööt tuossa nyt jotain alkuperäisenä. C303 käyttää samoja jarruosia kuin c202.

Sivulasin korjsin muotoon leikatusta polykarbonaatista, jota lojui sopivasti nurkissa. Sulkumekanismin rakensin m10 pultista ja alumiinilatasta. Ei ehkä niin esteettinen mutta ainakin jykevämpi kuin alkuperäinen.

Isä oli käynyt tekemässä omia tiedusteluitaan volvon kuraläpistä ja kertonut projektista. Tiskin kaveri oli sponssannut yhden läpän, mutta vielä puuttuu kolme…. Taakse tuli poikki leikattu 650 mm leveä tarvikeläppä ja eteen hankittiin toinen 550 levä ehta volvo. Suolaista . Olisi sitä edullisemmin päässyt ihan vain tarvikematolla, mutta on tuo nyt omaan silmään aika porno.
Takaläpät vedettiin rosterikettingin pätkillä kaartumaan taaksepäin etteivät nappaisi
renkaisiin kiinni.


Mankka löysi paikkansa orginaalisijainnistansa ja keskustan paneeliin asentui 6x9 ja takaoviin 5” popit. Tuohon keskipaneeliin en ole aivan tyytyväinen, ehkä jotain kirkkaampaa puuta tulossa. 80km/h vaudissa pitää soittaa jo aika kovaa jotta musiikki kuuluisi, mutta tässäkään vauhdissa eivät renkaat täristä ja melu ei ole omasta mielestä häritsevää, ainakaan kun vertaan pvn panssarivaunuihin.

Koulussa oli 4 päivän mittainen työstökurssi ja pääsin ensimmäistä kertaa sorvin ääreen. Ikh sta booriakseli ja sorvissa pulttilaippa. Tigillä (tässäkin ensikertalaisena) seosteräksellä hitsaten osat kasaan, sorvilla vielä suoraksi ja awot. Polte tigikoneen omistamisesta jäi kun tuon alumiinin hitsaus oli sillä niin näppärää. Laskeskelin että 2 vaihteella saa pyöritettyä klapisirkkeliä tyhjäkäynnillä. Tuolle kannattaisi varmaan tehdä varmistukseksi vahvuuslaskennat. Katsotaan kun jaksaa mallintaa….


Siirtokilpiä edeltävänä iltana (torstai) menin käräyttämään puolan väärinkytkennällä petronixin sytkän. Onneksi isältä löytyi 25v vanha autoon X sopiva moduuli joka sopi muutaman lisäreijän poraamisella. Sitten menivätkin kanisterit sekaisin ja sain todeta että 20l bensaa 20l lasinpesu/vesiseos ei toimi edes volvon konessa. Kun sain huuhdeltua järjestelmän ja laitettua 180 astetta pyörähtäneen virranjakajan paikoilleen saatiin koneesta sauhut. Laitettuun bensan sekaan sotkettiin sopivasti masinolia viemään vettä pois. Sitten köröteltiin asemalle ykkösvaihteella, luulin että sammuilee polttoaineen puutteesta mutta kun tienvarteen pysähdyttiin oli virranjakajan pultti kiristämättä ja koneessa oli itsesäätyvä sytytys. Ajoitukset kohdilleen ja vielä vettä järjestelmässä yskivä kone liikkeelle. Vähitellen käynti tasoittui ja hymy levisi. Vuosi, tili, terveys ja vapaa-aika mennyt mutta nyt tätä liikutellaankin D .

Sunnuntaina päästiin asentamaan kaarilevikkeitä kaverin lämpöiseen talliin. Kolmannen popniitin kohdalla lopetti popniittipihdit toimintansa ja su klo21 lähdettiin metsästämään uusia. Kummasti paremmin kääntyy tuo kumi kun ulkona pakkasessa :P .
Samalla velipoika ja kaveri teippasivat ja vetelivät mustan pinnan. Katto sudittiin hieman ohennetulla hammeritella. Voi kyllä olla tyytyväinen 30e maalipintaan ^_^. Saa nähdä tuleeko tuota paranneltua. Vaalea katto hävittää auton korkeutta, oli ihan sattumaa mitä tuli kun kotona tajusi että ei maalit riitä kattoon. Kotiin lähdettiin 0230.
Maanantaina piti päästä tekemään kaverilla koneensäätöä ja päästömittaus mutta kaverin flunssa oli toista mieltä. Säädin konetta sitten ihan yleismittarilla, korvalla ja lambdalla. Kävin laittamassa moottoritiellä 100 lasissa. Oli ihan vakaan tuntuinen. Sellainen miellyttävä matkanopeus on 75 km/h . Tehoa tuo tuntuisi kaipaavan lisää…
Tiistaina mentiin sitten hakemaan ensimmäinen korjauslista. Sitä osaa olla hieman otettu kun työllistää toimiston ja kaksi katsuria muutamaksi tunniksi. Joutuivat kaivamaan ties mistä massoja ja tyyppihyväksymisiä. Istuin tarkastuksen jälkeen odottamaan paperisodan päättymistä. Vähän väliä kävi katsuri tekemässä tarkentavia kysymyksiä. ”Oliko siinä irroitettava katto?””Olihan ne rumpujarrut?”” ;D . Ajoneuvoluokka ”Lastbil” muuttui muotoon M1G . Oikein tyytyväinen saatoin olla palveluun vaikka valmistenumero kopioitiinkin papereihin väärin :P . Ei vaikuttanut lopputulokseen.
Massaa oli kaksi kyydissä hyvin lähelle 2000kg. Siihen päälle 6 henkeä tavaroineen, vinssi, hi-lift, panssarit, kattoteline + muut tarvikkeet taitaa olla hieman suuri malmikasa noille 90 hevoselle .
Kehuivat että nämä renkaat taitavat kestävää auton eliniän. Erotusta 35x12.50r15 ja 280/85r16 korkeudessa ei ollut kuin 0,1 %. Ei vaan taida danan 44 enää kestää 37” pyöriä . Rullamitalla piti vielä katsurin alkuperäisen kokoisesta varapyörästä tarkistaa, on silmämääräisesti vaan niin paljon isompi. Ohjausnivelessä oli huomattava välys, olin katsonut että sen oli saanut rasvanipalla puristettua pois… Jarrut puolsivat testiajossa ilmeisesti liikaa.

Renkaat ostin vähän käytettynä. Edellinen omistaja oli joutunut ostamaan tilalle 33" pyörät kun ei ollut auto mahtunut jousirempan jälkeen enää takaisin talliin .. Heheee

Päästöt hc180 (raja 1000) . CO 4 (4,5) O2 5,5 (5). Ei ollut kaukana. Tuli huomattua muutama vuoto putkessa, joista tuo liika happi todennäköisesti johtuu. Putki irti ja runsaammalla asennustahnalla kasaan, eikä vuotoja enää näkynyt. Tyhjäkäynnin syöttöruuvissa on vielä kierros varaa kääntää laihemmalle, eiköhän senkin voi tehdä. Lambda pyöri lukemassa 0,998-1,003.
EDIT: Putki syypää, uudet arvot vanhan ruiskukoneen luokkaa ^_^
Jarruputkille piti katsurin mielestä rakennella lisätuentaa ja oikeassa tuo olikin.



Ohjaus korjautui 0,05 pronssilevyllä, joka pyöritettiin akselin ympärille ja prässätiin kylmänä paikoilleen. Tuli tiukka. Vaseliinia vain vielä väliin.
Eturummut sorvaukseen ja kenkiin uudet pinnat, josko ne sillä.
Edit: Toisen eturummun jouset kasattu väärinpäin. Hyvin toimii.


Koska 2000-luvulla ei ole suomeen maahantuoda yhtäkään c202 mallista autoa ON veropäätös pienoinen jännitys. Tässä sitä on joulukuun puolivälistä saakka odoteltu. Kuullemma tuo lakimuutos aiheuttanut pientä puuhaa.



No miksi sitä kaupunkilainen tällaiseen hommaa? No autossahan pitää olla tunnetta mukana. Saan vapautettua perheen jeepin mm partion metsäreissujen toiminnalta. Jeep Liberty 70 cm hangessa ja halkojen kuljettaja ajaa asiansa mutta, no tullut huomattua että aika monet nivelet ja laakerit ovat menneet loppuun 120t ajetussa autossa (on jo vaihdettu).
Tällä uudella citymaasturilla olisi sitten tarkoituksena käydä jonkinlainen roadtrippi, koluta jokunen festari kaveriden kanssa, löytyy sopivalainen telttakin katolle, aka kattoterassi, kuljetella kaikenmaailman rojuja kun takaovesta saa eurolavan sisään, päästä mökille pihaan jokaisena vuodenaikana, toimia metsurin ja metsästäjän taukotupana ja toteuttaa käyttöauton funktio niillä vähäisillä kilometreillä. Kehä3 sisällä liikuttaessa etäisyydet ovat pieniä .
Pelkään vetareiden puolesta, mutta jos joku minulle uskottelee että tuo kestää vieraillun kulmakorvessa, eikä jää ensimmäiseen esteeseen kiinni, saatan uskaltautua paikalle .

Vaikka olen käytännössä yksinäni puuhaillut takapihalla tämän ensiprojektin kimpussa, on ympärillä melkoisia tukijoita ja apuja pyörinyt. Vaikkei tämä valmis pitää kiitoksia jaella työpaikalle, ymmärtäväiseen naapurustoon ja tietysti kotiväelle, erityisesti konsultointialttiille isälle.

800 työtuntia myöhemmin.





Vielä asentumassa:
-subwoofer (jo lukiossa kaukokatseisesti hankitut :P)
-toinen akku
-hi-liftille teline
-kattoteline muokattuna (nopea irroittaa, laittaa paikoilleen, tilanteen vaatiessa)
-lattiamatto
-moottorin ulkoinen esilämmitin
-voiman ulosotto
-jotain lisävaloja


ajatuslistalla:
-telkkari
-riippumatot
-Moottorin ja jakolaatikon panssarit
-perään lukko(muuttunee prioriteetiksi kun ensimmäistä kertaa ollaan jumissa) (dana44 19 boorinen, saa tarjota)
-traction bar (osia jo hommattu)
-ääntenvaimentaminen matolla
-kattopaneeli/verhoilu
-käsikaasu
-jakolaatikon välitys (FD51= almost dana300) , samalla perävälitysten pienennys (haave)
-viton 3henk penkki naama menosuuntaan



tulipas jubailtua


Viimeksi muokannut JubaJulle : 19.01.2015 02:44
Vastaa lainaten