Varsinkin käsiporakoneella tuo lastuava työstäminen muuttuu herkästi hiomiseksi/kiilloittamiseksi....
Minulle aikanaan peruskoulussa opetettiin, että jos et tiedä paljonko pitää olla kierroksia, niin laita niin vähän, että varmasti ei ole liikaa!
Ja että liian vähän kierroksia polttaa aikaa (siis menee enemmän aikaa), liiat kierrokset teriä!
Ja sitten poranterää pitää painaa niin lujaa, että se lastuaa.
Vuosi taaksepäin yritettiin porata kuusiokolo kantaista, M6 kierteellä olevaa kartiopäistä lukituspulttia pois, niin akkuporakone hitaalla puolen, ja 3mm copoltti- sekoitteisella Hss-poranterällä, leikkuunesteenä ruosteenirroitin.(ei ollut oikeaa leikkausnestettä, kannattaa hankkia, säästää teriä)
-> painoin poraa varmaan noin 30 kg voimalla, ja lastusi semmoista hienoa metallipurua (kuin rautasahatessa käsin), ja poraaminen eteni noin millimetriä vaille läpi, sitten "pyörähti tyhjää", kun tuli karkaisu vastaan.
sitten vaihdettiin terää 3 kertaa, siis aina uutta paketista, mutta ei saatu porattua läpi.
Varsinkin rosteri ja hapokas-teräs on porattava terävällä terällä, sillä ne kovoo silmän räpäyksessä, jos terä heittää lastuamasta.
-> Kuten edellä kerrottiin, niin jos terä pääsee "kiillottamaan" reijän pohjan, niin porauksen jatkamiseen kannattaa käyttää todella terävää terää, ja poraaminen käsiporalla tapahtuu juuri niin, että ensin painetaan terää kunnolla, ja sitten vasta pyöritetään terää. (jos uusi terä pääsee pyörimään muutaman kierroksen hiomena kovettuneessa reijässä, niin terästä lähtee terävin terävyys, ja palaa samantien...)
Ja HSS-poran terän teroittaminen:
Terän kulmat pitäisi valita sen mukaan, mitä poraa....
Jos terä on päässyt lämpenemään, tai kierukan sivussa oleva harjanne, mikä määrää poran koon, on ruhjoutunut/pyöristynyt, niin terää on lyhennettävä niin paljon, että teroituskohta tulee virheettömälle alueelle.
Ja tuo katkaiseminen pitää tehdä siten, että poran terä ei pääse kuumumaan/sinistymään. siis esim. pienellä rälläkällä millin vahvuisella laikalla, ja hiotaan sekuntti kerrallaan, ja annetaan jäähtyä.
Karkean teroittamisen voi tehdä pöytä/penkki-hiomakoneella, vaikka sillä perus hiomakivellä, siten että terää jäähdytetään vedessä niin tiheää, että ei varmasti pääse sinistymään. (minä teroitan avokäsin, siis ilman hanskoja, ja jos tuntuu että terä alkaa lämmetä, polttamisesta puhumattakaan, niin tietää jäähdyttää
)
Lopullinen teroittaminen vaatii, ainakin jos haluaa tehdä hyvän, hienon hiomakiven, joka on suora, siis ei ole hiottu pyöriäksi/kovaraksi.
Paremman puutteessa olen viimmeistellyt hionnan nauhahiomakoneella, jossa hiomanauha kulkee metallilevyn tms. päällä, ja hiomasuuntana olen käyttänyt semmoista tapaa, että pyöräytän poranterää siten, että leikkaava särmä hioutuu viimmeiseksi, ja hiomanauha tulee poranterän alta poispäin.
Timantti hiomalla tai vesitahkolla saa paremman, mutta kun ei ole...
Ja poranteristä:
Hyvä ja halpa: LIDL:ssä on aina joskus päivän tarjouksena peltirasiassa TIN-päällystettyjä poranteriä 1-10mm 19 os. sarja, ja hintaa reilu 10 euroa.
Nuo on hintaansa nähden hyviä, tarkemmissa hommissa, esim. sorvatessa, huomaa että terät eivät aina ole täysin suoria.
Sitten koboltti- terät: niissä on esim. 5-10% kobolttia seosaineena metalliseoksessa, siis teroittaminen ei "huononna" terää toisin kuin TIN-pinnoitetuissa, missä pinnoite lähtee teroitettaessa pois terän päästä.
Sitten löytyy vielä "kovametalli"- teriä, siis joko kärjessä on kovanetallipala, samoin kuin kiviporanterässä, mikä on hiottu teräväksi, taikka sitten koko terä on kovametallia, hintaa on sitten monin kertaisesti normiteriin verrattuna.