Pirkko-Liisasta kylällä puhuttiin, vanhaksi piiaksi jäädä taisi.
Vain kerran sulhosta huhuttiin, kun partavesi tuvassa haisi.
Päätti tehdä juhannustaikoja, tuvan siivosi märkänä hiestä.
”Nyt on kumminkin parhaita aikoja jo Pirkko-Liisankin saada miestä.”
Lähti tansseihin yrttejä liinassa ja kassissa karvoja sonnin.
Oli elänyt pitkässä piinassa, nosti pankista mukaansa tonnin.
Ja lopulta juhannus täyttikin Pirkko-Liisan elon maljaa.
Jos väärältä ”taika” näyttikin, se maksoi vain kymmenen kaljaa.
Hyvää juhannusta kaikille, pitäkää toisistanne huolta!
