minä olen kyllä toisinaan ihmetellyt mitä se uskominen tarkalleen tarkoittaa. Minä harvemmin muistan uskoneeni yhtään mitään; ainoastaan tiedän tai en tiedä ja joskus otaksun.
Toinen juttu mitä olen joskus miettinyt on, että voiko ihminen valita uskomuksensa tai mielipiteensä vai onko ne jotenkin valmiiksi päässä?
Onko ihmisellä päässään joku varasto asioista mitä hän uskoo tai mistä hän on mitäkin mieltä?
Minun mielestäni uskominen tai jotain mieltä jostain oleminen eivät ole tekemistä tai koko ajan vallitsevia tiloja. Ihmisellä on siis mielipide vain silloin kun hän sattuu asiaa ajattelemaan tai sen suustaan päästämään. Ja aina kun hän asiaa ajattelee hän muodostaa käsityksensä uudelleen. Tai sitten ihminen muistaa mitä on aiemmin sanonut ja muodostaa mielipiteen sen perusteella.
Ohjelmia uskonnottomille en kaipaa. En kaipaa yleensä muutenkaan mitään uskontojen mollauskamppanijoita. Olin liittymässä vapaa-ajattelijoihin, mutta saamani näytelehdet oli niin lapsellista uskontojen haukkumista täynnä, etten sitten taidakaan liittyä. Tärkein syy vapaa-ajattelijoihin liittymiselle olisi ollut edesauttaa tavoitetta erottaa valtio ja luterilainen kirkko.
Kaipaisin kyllä enemmän keskustelua uskontojen psykologisesta, biologisesta ja filosofisesta perustasta. Ateismistani huolimatta uskon (itse asiassa tiedän), että uskovat ovat keskimäärin onnellisempia. Ateistin maailmassa ei ole hyvää tai pahaa, eikä elämällä mitään ulkopuolelta annettua tarkoitusta.
Sellainen avautuminen tällä kertaa
0,07 (jostain täytyy säästää)