Ihmiset leimaavat mielestäni nykyään jokaisen maasturin minkä näkevät automaattisesti citymaasturiksi. Tuo leima ei ole nykyään yhtään hyvä asia kun tuntuu että melkein joka paikassa on noit kukkahattutätejä jotka vihaavat citymaastureita. Esimerkiksi. Huomasin tuossa eräs päivä että joku oli potkassa faijan Grand Vitaran varapyöränkoteloa. Alkuviikosta luin Helsingin Sanomien yleisönosastolta jonkin naisen avautumisen citymaastureita ja siitä kuinka turhia ne on. Vaikka en osaa arvostaa noita citymaastureita, niin en jaksa uskoa että ne ovat niin hirveitä mörköjä kuin niiden annetaan ymmärtää olevan.
Olen käynyt erään henkilön kanssa keskustelua toisaalla aiheesta onko Suzuki Grand Vitara cittari vai maasturi. Mielestäni on väärin puhua Vitaran kohdalla citarista, koska siitä löytyy kuitenkin keskilukko ja alennusvaihde. Cittari on ihan liian vähättelevä, vaikka ei sitä oikeeksi maasturiksikaan voi sanoa, kun siinä on ihan liikaa muovia helmoissa ja puskureissa.
Jaan itse omassa mielessä maasturit kolmeen ryhmään.
1. Citymaasturit joissa on vähintään jonkinlainen kytkettävä taikka automaattinen neliveto(Esim. Honda CRV, Nissan X-trail, Hyundai Tucson)
2. Maasturit joissa on vähintään alennusvaihteisto, keskilukko ja maavaraa vähintään se 20 cm. (Esim. Toyota Landcruiser, Mitsupishi Pajero, Jeep Cherokee ja Suzuki Grand Vitara.)
3.Oikeet maasturit kuten Landrover Defender ja Jeep Wrangler joilla voi mennä melkovakioanakin mettään sekä päästä ehkä poiskin sieltä.
Mitä mieltä muut ovat tuollaisesta jaottelusta?
"...Oon mä tosta ennekin menny..."
VARO! Saatan poistua tieltä!