Tuosta tuli aivan mieleen ensimmäiset testit kun satiin bj liikkumaan omin voimin. Siinä läheisellä pikkutiellä nuuberin kanssa testailtiin vaihdelaatikon toimintaa, ja tietysti hieman keskeneräisellä autolla ilman keulan peltejä pakoputkena pelkät pakosarjat joten äänimaailma oli kuin vanha sodanaikainen messersmitti olisi räjäytetty käyntiin! Yhtäkkiä horisontissa siinti loppuvastus, kylän polkupyörämummo!
nyt oli tosi kyseessä! Laskin lentonopeuden lähes nollaan, ja mummo hyppäsi pois polokusotkurin päältä leveään haara-asentoon kuin clint eastwood. Ajoin hitaasti muina miehinä ohi, vaikka tuntui kuin auton äänet olisi koventuneet tuhanteen desibeliin! Pelko oli lähes käsin tunnusteltavaa kohtaamishetkellä! Onneksi katse ei voi tappaa, sillä me ajeltais nykyään ilman päitä
