Lienee aika monille tuntematon juttu, että Ahvenanmaalla ajetaan offroadkisoja. Sikäläinen Åland Offroad Trophy Cup sisältää tänä vuonna kolme osakilpailua, joista toinen ajettiin viime viikonloppuna. Laivamatkaa lukuunottamatta siirtymä kotikonnuilta kisapaikalle on lyhyt, joten pitihän se käydä perehtymässä meininkiin. Tässä pieni raportti aiheesta.
Ensinnäkin... Koko homma meinasi tyssätä järkyttäviin laivamaksuihin paku + traileri yhdistelmälle. Kustavista pääsisi lautoilla sopivaan hintaan, mutta se vaatisi veroteknisesti yhden yöpymisen matkalla. Halvempi isommista laivayhtiöistä pyysi edestakaisesta matkasta sellaista summaa ettei oikein tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Onneksi Finnlines tarjosi harrastajaystävällisempiä hintoja, niin päästiin matkaan.
Kisamuotona Ahvenanmaalla on offisuunnistus, jota on yleisön mieliksi terästetty nopeuskisalla eli sprintillä. Autot on jaettu kahteen luokkaan rengaskoon mukaan rajan ollessa 35". Autoille ei juurikaan vaatimuksia ole - jarrut, äänenvaimennin, turvavyöt ja valot kuuluvat toivelistalle. Autojen ei tarvitse olla katsastettuja.
Rastit saa jo ennakkoon imaistua netistä gpx-muodossa. Rastipisteitä ei ainakaan viimeisimmässä kisassa jaettu lainkaan paperikartalla. Kilpailualueen rajat oli ennakkoon julkaistu netissä karttakuvana, mutta tällä kertaa ne sai myös paperilla ilmeisesti yhden kielletyn alueen muutoksen takia.
Kilpailualueet ovat pieniä verrattuna manner-Suomen vastaaviin. Tätä on onnistuneesti kompensoitu hieman poikkeavilla säännöillä. Jokainen tiimi saa oman paperisen arvotun rastilistan, jonka mukaisessa järjestyksessä rastit pitää hakea. Tämä on hieno idea ja mahdollistaa pidemmän kisan pienemmällä alueella. Sama systeemi myös eliminoi lähdön ruuhkaa, koska kaikki eivät säntää heti samalle rastille. Niin hieno kuin ajatus onkin - ja toimii myös käytännössä - niin kyllä se alkoi usean ajetun tunnin jälkeen vähän tympimään, kun samaa polkua tai tietä ajettiin jo ties kuinka monetta kertaa. Olihan siinä toki se etu, että ohjeistukseksi kuskille riitti pelkkä maininta hiekkakuopasta tai sipulimäestä.
Rastit kuvataan digikameralla samaan tyyliin kuin manner-Suomessakin. Käsi autoon ja kylttiin samanaikaisesti, mutta ovia tms. ulokkeita ei saa avata / hyödyntää rastille ylettymisessä. Auton tulee näkyä kuvassa isolta alueelta eli pelkkä oven raahaaminen rastille ei riitä. Kuvissa ei kuitenkaan tarvitse näkyä rekisterinumeroa, kilpailunumeroa tms. - pääasia että auton voi tunnistaa. Kuvissa pitää lisäksi näkyä aikaleima, josta aion kyllä vielä järjestäjille kommentoida ettei moinen vaatimus ole tarpeellinen.
Entäs sitten se nopeusosuus. Sprinttirata pyritään tekemään teknisesti haastavaksi ja ennakkoon kerrottiinkin vinssin olevan välttämätön radan kiertääkseen. Sprintille oli luokkakohtaisesti ilmoitettu lähtöaika, johon mennessä kaikkien piti ilmestyä lähtöpaikalle kesken suunnistusosuuden. Tavoitteena oli ajaa tunti tai kahdeksan kierrosta. Meidän tiimi sai suht ripeästi kasaan kaksi kierrosta, mutta kolmannella pysähdyttiin auttamaan yhtä tiimiä renkaantäytössä. Uhkaajia ei oikein takana ollut, joten jäätiin kolmen kierroksen jälkeen odottelemaan mahdollisia haastajia. Eipä sieltä sitten kukaan muu tainnut saada edes kahta kierrosta kasaan, niin jätettiin loput kierroksen ajamatta. Ei oikein tykätty koko sprinttiajatuksesta, mutta mukavampihan se oli kuin mitä pelättiin. Katsojien kannalta todella hauska juttu, mutta vaatii toki mielekästä rataa ohitusmahdollisuuksineen.
Tuloksiin laskettiin yhteen sprintistä kertyneet sijoituspisteet ja rasteilta kerätyt pisteet. Sprintin osuus kokonaispisteistä oli meillä noin 1/6. Maastot oli tässä kisassa oikein mukavat. Meidän painavan auton kannalta erityisen mukavaa oli, että rastit olivat lähes poikkeuksetta kovapohjaisilla alueilla. Ei syviä vesiä eikä upottavia soita - nam! Pieniä tiesiirtymiä toki joutui ajelemaan koko ajan, kun aina se seuraava rasti tuntui olevan jossain eri alueella. Ilmeisesti muut kisat ovat tämän suhteen mielekkäämpiä, koska niissä ei tiesiirtymiä ole juuri lainkaan.
Kaiken kaikkiaan ihan kokemisen arvoinen tapahtuma. Autoja toki saisi olla enemmän, sillä paikalla oli tällä kertaa yksi auto manner-Suomesta, kaksi Ruotsista ja viisi Ahvenanmaalta. Nyt oli vähän päällekkäisyyksiä muiden tapahtumien kanssa ja muutama auto enemmän on odotettavissa viimeiseen kisaan lokakuussa. Lähde ihmeessä sinäkin. Paikka on Asterholma Kustavin ja Ahvenanmaan välillä. Logistisesti ja taloudellisesti hyvä sijainti, sillä lauttamatkat tuonne ovat edullisia. Paikkakin melko eksoottinen ja kaunis, jossa päästään ajamaan aivan meren rannan tuntumassa. Odotettavissa siis ainakin liukkaita rantakallioita.
Kuvia viimeisimmästä osakilpailusta (facebookissa):
Klik klik
Koostevideo viimeisimmästä osakilpailusta:
Varggropen Sand
Lisätietoja (facebookissa):
Åland Offroad Trophy Cup
Mikäli kysyttävää, niin minäkin vastailen parhaani mukaan tässä ketjussa.