Etukardaanin laitoin kuntoon tossa joku aika sitten. Osien saanti takkus, mut kyl siihen sit kaikki tarvittava löytyi. Ristikot Uspartista ja tukilaakeri Rockautosta. Kardaanissa näkyvän tapin sisään menee pieni jousi, ja tappi itsessään menee pallon sisään. Tapin pinta oli hieman ruvella, mutta hiomapaperilla siitä sai välttävän että ei nyt ihan heti syö pallossa olevia neuloja paskaksi.
Tukilaakerin pallo oli parhaat päivänsä nähny. Neulat oli palasina, jousi mutkalla ja pallon pohja oli kulunut puhki (kuvien laatu hieman perseestä kun tuo C7 ottaa huonoja lähikuvia).
Tukilaakerin vaihto alkoi irroittamalla vanhan tiivisteen metallirengas. Varovainen irroitus koska tuota tarvitaan. Renkaasta poistetaan vanha huulitiiviste.
Sitten kammetaan pallo pois pesästään.
Seuraavaksi poistetaan pallon ulkokooli. Autotalli olosuhteissa ehkä aavistuksen vittumainen poistettava, mutta tuollainen Kukon laakerikoolin ulosvedin yhdistettynä liukuvasaraan poistaa koolin tuosta vaan.
Tukilaakerille on joukissa rasvanippa mallia hankalasti käytettävä, joten poistin sen ja laitoin tilalle tavallisen suoran nipan M6x1 kierteellä.
Enempää ei tullut otettua kuvia, mutta kasaaminen ei nyt mitenkään ihmeellistä ollut. Uusi laakeri naputeltiin pesäänsä, sitten huulitiiviste siihen päälle joka lukittiin paikalleen vanhalla tiivisterenkaalla.
Itse ristikoiden kanssa tuli tehtyä pieni moka kun samalla juttelin työkaverin kanssa, niin asensin ristikot väärinpäin. Niissä kun on rasvakanavaa varten toispuoleinen kohouma, niin ne pitää asentaa kohoumat
poispäin tukilaakerista. Etummainen ristikko mahtuu juuri olemaan, rasvanippa saattaa mennä poikki ihan äärikulmassa, mutta pitää seurata tilannetta. Taaempi ei edes mahdu paikalleen, menee noin puoleen matkaan ja nappaa sitten joukkiin kiinni. Oli hieman hankalaa ottaa kupit irti ilman rikkomista. Luonollisesti toinen kuppi putosi lattialle levittäen neulat ympäriinsä, onneksi ne kuitenkin löytyi.
Neliveto toimii, mutta ei siitä ole hitonkaan hyötyä jos rengas ei pidä. Ja vinssistä ei ole mitään iloa jos ei ole kunnon ankkuripuita vaijerille, eikä vaijeria saa vedettyä ulos kun se on jumiutunut rummun ja rungon väliin. Eikä sitä yksin saa ajettua ulos kun ei ole kaukosäädintä mukana. Maastotunkilla olisi saanut helposti auton tielle, mutta tunkki nauroi autotallin seinällä. Perkele!!
Valmetilla se sitten nypättiin tielle.
Toisena päivänä pääsin sitten sinne mihin pitikin, mutta vinssin kanssa piti vetää kasan luo. Ei nuo renkaat pidä mitään märässä lumessa!
Kolme tuntia meni koko hommaan, plussana sain vielä flunssan. Viiminen vinssiveto vaati koko kelan vaijeria, 14 metriä liinaa ja puunsuojaliinan. Kaikkiaan vinssiä piti käyttää toistakymmentä kertaa. Hakkapeliitta LT on ihan paras maastorengas
Creepyt alle ja loppu puukuorma pois. Koko hommaan meni 20 minuuttia!! Vaikka olisin jumpannu auton omalla tunkilla renkaat alle edellistä kuormaa varten, niin silti olis aikaa palanu vähemmän kuin kolme tuntia.
Ja jotta totuus ei unohdu, niin tuossa sai taas lapioida tunnin että sain auton lumikasan läpi
