Kiitos tsempeistä ! Mukava nähdä, että projektointi aiheuttaa mielenkiintoa, mukavasti piristää pajotusintoa.
Pari viikkonen pyörähti nätisti kyllä tallilla. Nyt rupeaa olemaan jo voiton puolella, siirtokilvillä käytiin Padasjoella vähän airsoftia pelaamassa. Vielä olisi pientä sipistelyä ja sisustan läjääminen. Huomenna jos kerkeisi ja ennättäisi käymään leimakonttorilla hakemassa vikalistan.
Viime viikon alussa oli touhukasta kun lähtöön oli enää vain 3 päivää eikä auto ollut käynnissä saati väreissäkään.
Pikaiset suojaukset ja samana iltana sitten päästiin vetämään 6014 väri pintaan. Suoraan NATOn ylijäämä varastosta.
Pari tuntia myöhemmin jo rupesi näyttämään ihan autolta
Seuraavana päivänä sitten jälleen tallille ja saatiin auto pitkällisen taistelun jälkeen käyntiin. Oli imassut hieman ilmoja väliin kun PA-linja käytettiin auki ja uusittiin. Usko meinasi loppua kun jo kertaalleen täydet akut saatiin sahattua tyhjäksi.
Tässä vaiheessa rupesi jo epäusko olemaan vahvasti läsnä kun lähtöön oli enää 2päivää aikaa ja auto oli ylemmän kuvan mallilla. Vielä olisi hitosti sähkötöitä, listojen ja valojen asennusta, penkkien asennus, takalaudan asennus, airsoft varusteiden rakentaminen ja asennus.
Kuitenkin alustavan lähtöpäivän illalla saatiin auto jo miltei läjään ja samalla myös varmistus, että torstaina päästäisiin lähtemään.
Torstai-iltana päästiinkin siirtokilpien kanssa lähtemään ja Kuopio-Padasjoki matkalla ihmeteltiin vitummoista tärinää. Vaihdelaatikko oli unohtunut kiristää ja oli enää vain yhdellä pultilla kiinni. Onneksi ovien pultit kävi paikalleen.
Perille kuitenkin päästiin ja saatiin auto uudelleen taistelukuntoon.
Auto toimi muuten kuin unelma kunnes saatiin sitten erkkatehtävä ja noutaa omat tiedustelujoukot hevonkuusen perseestä ja saatiin lupa käyttää myös kartassa näkyviä ja näkymättömiä polkuja. Vituikshan se meni kun ei rohkeus riittänyt, auto kyllä kulki vanhalla moto-uralla paremmin kuin uskoinkaan.
Usko loppui ja rupesin autoa kääntämään uralla ja tietenkinhän se istahti kannon nokkaan. Akselin ja raidetangon väliin kanto, vinssattiin irti eikä huomattu kyseistä kantoa. Takaisin ajomatkalla auto meni omia polkujaan ja kuskista tuli matkustaja useaankin otteeseen.
Päivänvalo toi esiin yön tuhot. Kiitos pelastavalle enkelille joka kävi kaivamassa meidät uralta ja urhoollisesti tuli vielä seuraavana päivänä oikomaan raidetankoa. Kusessa oltais oltu ilman kanssa offarin apua.
Auto kuitenkin saatiin jälleen parin tunnin oikomisen jälkeen taistelukuntoon ja mähistiinkin pariin otteeseen ihan kunnolla, rupes jo airsoft tuntumaan sodalta kun kolonnassa kulki, räjähdyksiä ja savua joka prkleen paikassa.
Paluumatka kuitenkin osoitti, että napalukot jumissa. Kauhea kirskuminen etunavoista, neliveto varmaan oli koko matkan päällä kun ei yrittänytkään vapauttaa napoja vaan välillä jäi korisemaan, rohisemaan ja kolisemaan. Josko ne tällä viikolla kerkeisi avata, käyttää nyt ensin vikalistalla ja kahtoa mitä kaikkea sitä joutuu vielä tekemään.