Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja kivinen
|
Joskus tainnut mainita omasta tapauksesta, jonka käsittely on vieläkin kesken. Juhannuksena tuli vasta 17 vuotta täyteen mikroautokolarista, jossa Pohjola mukana sekä oman tapaturmavakuutukseni että järjestäneen tahon liikennevakuutuksen. Tottakai tapahtuneen jälkeen ensin yritettiin "laastarilla paikata" eli lähinnä kipulääkkeitä ja fyssaria, vaan kun ei muutamassa kuukaudessa tullut toivuttua niin keksivät ettei minua mikään vaivaakaan...
Ja sillä tiellä ollaan. On tutkittu suht runsaasti, reilu 600 sivua lääkärinlausuntoja, toistasataa kohdattua lääkäriä, ja vain kaksi tahoa on toista mieltä vahinkojen tasosta ja syntymekanismista sekä siitä miten haittaa nykyelämää, eli Kela ja Pohjola. Näiden kahden "asiantuntijalääkärit" ovat sitä mieltä ettei mitään haittaa ole syntynyt, eikä esitettyjen haittojen ole voinut yhdistää tulleen ko. tapaturmassa. Käräjille asia viety muutama vuosi takaperin, juuri ennen jotain lakimuutosta, -vaikka muutoksen jälkeen olikin olemassa 9kk aikaraja, niin lakimies totesi ettei halua tätä tapausta ekaksi uudelle tulkinnalle eli ennakkotapaukseksi. Kahden vuoden jahkaamisen jälkeen Pohjola esitti omat vastineensa, joihin annettiin omat vastineemme, sitten onkin odoteltu...
Ihan pikkukopsaus ei kuitenkaan lopulta ollut, vaikka tapahtumahetkellä siltä tuntuikin. Vastapuolella nopeutta sen mitä kulki eli noin 70km/h, ja tuli suoraan autoni keulaan kun olin hetkeä aiemmin spinnannut perän menosuuntaan. Siitä alkaa muistikatko, kotimatkalta Mikkelistä Jyväskylään muistan yhden risteyksen, seuraavan reilun puolen vuoden ajalta satunnaisia pätkiä. Lähinnä lääkärinlausunnoista, keskustelupalstoilta, kavereilta ja sukulaisilta on saanut jonkinlaisen mielikuvan tuosta ajasta. Pitkä rivi lopulta löytyi kaikenlaista, niskan retkahdusvammasta ja aivovammasta lähtien, jotka veivät työkyvyn. Nämä mitä on sittemmin tullut ropattua romujen kanssa, on lähinnä kuntoutusta itselle ja pakollista mielenterveyden kannalta. Vaikka ulkopuolisen silmiin voikin näyttää että "sitä mikään vaivaa, kun kaikkea touhuaa" niin näihin menee moninkertainen aika aiempaan nähden, on jatkuvasti sekalaisia särkyjä ja väsymys on jatkuvaa -jo herätessä väsyttää vaikka nukkuisi 12 tuntia putkeen...
Lisäksi sitten tämä jatkuva stressi tämän asian hoidosta, jatkuva taistelu Kelan kanssa vähän kaikesta, meillä Kelan kanssa on pientä vääntöä ollut jo pitempään aiheesta "miten 100% on vähemmän kuin 2/5", enkä tähän ole vielä vastausta saanut. Liittyy siis työkyvyttömyyteen, lukuisat tutkineet tahot ovat päätyneet tutkimusten, selvitysten ja kokeilujen kautta tuohon lukemaan, Kelan rahoittamatkin tutkimukset, mutta Kelan mielestä alentuma ei ole yli 2/5. Maksavat kuitenkin korotettua vammaistukea, jonka edellytyksenä on alentunut työkyky, jutuissa olevat käsittelijat kyllä näkevät "off the record" tuon ristiriidan, mutta virallisesti sitä ei kukaan vielä ole nähnyt...
Pohjola on myös oma vitsikäs tarinansa. Tapaus kun on sotkeentunut siellä talon sisällä kolmelle eri osastolle, joista yhdessä on valitusaika umpeutunut epähuomiossa jo aikaa sitten, niin nämä kaksi mitkä on vielä kuviossa mukana, ovat myöntäneet toistensa kanssa ristiin tilanteet. Toinen osasto korvaisi pään alueen vammat, muttei niskan, toinen taas niskan alueen vammat mutten pään vammoja. Eikä näitä ole saatu saman pöydän ääreen vielä kertaakaan, useista pyynnöistä huolimatta. Pohjola myös vähättelee vammojen laatua, sekä kyseenalaistaa vammamekanismin, yksi viimeisistä oli hieman huvittava kun lääkärinlausunnon antoi Pohjolan asiantuntijalääkärinäkin toiminut ylilääkäri, lause minkä perusteella silloin kiistivät oli seuraavanlainen: "vaikka vammamekanismi onkin etymologialtaan epäselvä, liittyy vammat kiistatta onnettomuuteen". Osasivat lukea tätä lausetta pilkkuun saakka, jättäen pilkuntakaisen täysin huomiotta...
Sekin hieman jäi kaivelemaan, että vammojen syy-yhteyttä olisi jo alkuvuosina pystynyt paremmin osoittamaan tutkimalla yläniskan seutua funktionaalisessa magneettikuvauksessa. Sille ei Pohjolan mukaan ollut aihetta, ennenkuiin kolarista oli kulunut kahdeksan vuotta ja maksoivat kiltisti sen kuvausreissun. Tulokset aikanaan tuli, ja tulos oli varsin selkeä, mutta nyt menivät sen taakse turvaan että "kuvauksen ja kolarin välissä on liian kauan aikaa". Mistähän syystä sitä aikaa oli niin kauan välissä..? Olin tällöin viimeinen Suomessa funktionaalisessa kuvattu tapaus, Terveystalo bulvaanina osti Vantaan Magneetin pois Pohjolan rahoittaessa kuvion. Tämän sain vahingossa kuulla, johon aikanaan sitten sain vahvistuksen Terveystalon taholtakin. Eli ostivat ja lopettivat suht varman diagnosointivälineen tästä maasta, epävirallisena selityksenä "näitä aivovammaisia alkoi löytyä liiankin kanssa"...
Tältä pohjalta, hieman kriittinen suhtautuminen Pohjolaan kohdaltani on ehkä ymmärrettävää? Taloudelliselta kannalta ymmärrän heidän suhtautumisensa, insinöörin (kolme viikkoa valmistumisesta kolarin sattuessa) palkat ikävuosien 30-65 väliltä olisi aika iso paukku, moraaliselta puolelta en sillä itse olivat vakuuttaneet sisällyttäen ehtoihin ansionmenetyskorvauksen. Mitä tästä opin? Ei kannata rikkoa päätään kolmekymppisenä, sekä Pohjola pettää aina, kun olisivat itse maksun puolella...