[Messätissari]

Alkuperäinen kirjoittaja BJ-40/76

-80 luvulla korjasin-/ja tein- noita ketjuja parhaimmillaan(pahimmillaan) ihan pala palalta....



Normaalit ammattilaadun ketjut, siis ei nuo palomiesten elämästä- ja kuolemasta kyse- ketjut.

Käsittäänseni (lähes?) kaikki teräketjut on karkaistu ja tuolla moottorisahanviilalla tulee itsekkin arvioitua kovuutta. Vai tehdäänkö nuo leikkuuhampaat (nykyään?) jostain erikoisteräksestä ilman lämpökäsittelyä/karkaisua? ns. pikaterästä nuo tuskin on?

Ja edelleen arvailua... Nuo konesahan leikkuuhampaat on pakosta? karkaistu niin pehmeäksi, että hammas ei murru esim. kuivassa kuusenoksassa? ja jos sattuu hipasemaan kiveen, niin kaikki tylsyy... ja jos kovaksi karkaistu, niin normaali viilalla ei voi mitään -> siis joko ammattilaiselle rahalla teroitettavaksi, tai sitten sen verran pehmeämpi karkaisu, että normi viilaa uskoo... kestoikä kuitenkin tulee jossain vaiheessa täyteen ketjun veneymisestä/kulumisesta?

P.S Eipä vielä ole tullut kovapalaa vastaan, mihin timanttilaikka ei olisi pystynyt... siis sorvin kovapalateriä joskus tullut muotoiltua/teroitettua ja iskuvasaran teriinkin on tullut uusi halkaisija.



Ja tuo "kanttiketjun" teroitus: Nuo "kantikkaan" leikkuujäljen jättävät leikkuuhampaat olivat jo em. -80 luvulla, olisko kulman R=0,25mm, ja taisipa joku hiottaa tuon kulman lähes nollaan...

Mutta siinä oli joku ongelma, olikohan jopa tuo "kuiva kuusen oksa-" ja muistaakseni se tuppasi karsiessa haukata, siis ei kulkenut rungon kylkeä "kuin rasvattu"
Ja edelleenkin vanhoja muisteloja:
Tuo ""Sepä imaisi terästä puuhun että ranteet rutisi ja puru pöllysi kuin lumimyräkässä"" kertoo juurikin..."" -siitä, että k.o leikkuutapahtumaan ja puuhun nähden terän leikko- ja teroituskulma on ollut kohdallaan, samoin kuin tuo "välttämätön paha", siis muhahammas: sen "liukupituutta" ja kulmia muuttamalla voidaan hienosäätää muhahampaan korkeuden "tarjoamaa" lastuamismahdollisuutta tuolle leikkuu hampaalla.... Ja nimenomaan oikealla ketjun KIREYDELLÄ! ja kaikki nuo pitää "säätää" puun kovuuden, -jäätyneisyyden, -paksuuden ja työstösuunnan mukaan....

-> Nyt muutaman vuosikymmenen aikana/jälkeen teroitan terän viilaamalla, pari-kolme työntöä per hammas, ja jos terä "pierasee/parkasee", niin sitten tuolla halpismallin teroituskoneella teen ns. "roskapuuteräketjun", ja kyllä pätkii milli//tuumamittasta rupulipäisiä halkoja Grilliin...

Toki muutamassa vuosikymmenessä voi tapahtua muutakin, kun markkinoille tulee kull*** värisillä leikkuuhampailla oleva saha

Joo, ovat kaikki teräketjut toki karkaistu, mutta kovametalliketjut eri tavalla. Lisäksi ne on pinnoitettu eri aineella. Tavalliset ovat kromattuja ja kovametalliterät oliko se volframilla sipaistu. Karkaisusysteemit ovat vissiin ne, jotka ovat viime vuosikymmeninä nimenomaan kehittyneet. Niitä jäähdytellään ties missä porealtaissa ja ilmakylvyissä. Jo kymmenen vuoden takaisiin verraten laadukkaat nykyketjut eivät esimerkiksi veny käytössä juuri ollenkaan. Eikä niitä poikki kovassakaan käytössä sanottavasti mene.

Kovapalaketjuissa siis siihen leikkuuhampaaseen on juotettu jostain eri metallista työstöpinta kokonaan. Niitä ei nuo teroituspajat tunnu ottavan vastaan. Jonkun erikoiskoneen tarttee. Pelastuskäytössä on kuulemma se, että kun rautaa semmoisella leikkaa, niin kovapaloilla on taipumus lennellä kuikkaan.

Ketjun pinnoitukseenhan se teroitus perustuu. Eli leikkuuhampaan viilattava pinta on pehmeämpää metallia kuin pinnoitus. Kanttiteroitus on siinä mielessä radikaalisti erilainen kuin pyöreä, että viilaussuunta on päinvastainen. Pyöröviilalla vetäistään ikäänkuin lastua kromauksesta, kanttiviilalla hiotaan se tasaiseksi. Och samma på svenska, eli teroituskoneen laikka pyörii eri suuntaan.

Jee, toisen käden tietona olen kuullut, että kasarilla on tätä Härmässäkin käytetty. Silloinhan sitä urakka-ukkelit tienasi seteleitä hakkuulla. Hienoa kuulla vähän silminnäkijänkin kertomusta. Kanttiteroituksen speksithän ovat helkkarin tarkat. Sen takia vapaan käden vetelyt ei tahdo toimia niin kuin pitäis. Tuommoisia kulmia, paljon ei voi poiketa.



Kyllähän tämä on naurettavaksi täydellisen ketjun metsästykseksi mulla mennyt. Sanotaan näin, että nykyiset huippuketjut, kuten Stihlin RS tai Oregonin L-kettinkit ovat jo kaupan hyllystä ihan kohtalaisia. Purupiikin ja leikkuuhampaan hienosäädöllä niistä saa hyvän ketjun aikaan - laadukkaalla tarkkuusteroituskoneella ne saa hyvinä pysymään loppuun asti. Erinomaisesta ketjusta olen siis valitettavasti pienen maistiaisen saanut. Täydellistähän ei koskaan pysty tavoittamaan...