Paikan päällä odotti enemmän tai vähemmän kuvatun kaltainen aihio. Jeeppi pois trailerilta ja lantikka vinssin avustuksella kyytiin. Ajokuntoinenhan se ei tuolloin ollut voimansiirron öljyttömyyden ja huonojen akkujen takia.
Epäilys oli että turkkilevyjen alla saattaisi mätää löytyä. Se että sitä kaiken vaneerin, uretaanin ja korimassan alta löytyi ympäri koppaa oli pienoinen pettymys. Kopan yläosa oli peltiruuveilla ja uretaanilla kasattu. Pahimmillaan 3-4 kerrosta ratsupaikkaa ja ääretön määrä pakkelia. Eli projekti kaukana valmiista.
Tekniikka sinällään oli kunnossa, jarruissa oli tuoretta pintaa ja ohjaustehostin sekä päivitetty alusta oli plussaa. Vinssilähtö laatikosta oli irti ja uudelleen laakeroitu, mutta takakardaaninlähtö oli sitte laakerin osalta täysin loppu.
Ajomukavuutta entisestään heikensi puuttuvat penkit sekä katkennut nopeusmittarinvaijeri.
Mätähommien osalta luovuin kopan yläosan pelastamisesta. Alaosa kopasta oli jo lukuisten korjausten jäljiltä kaukana alkuperäisestä. Kyljet kiertävien turkkilevyjen alta koppa on käytännössä uudelleen pellitetty. Takaosan pohja ja kyljet tehty jo kerran muokattujen muotojen mukaan. Peltiä meni useita neliöitä eikä lopputulos ole kaunis. Ruma mutta terve voisi olla yleiskommentti kopasta. Pohjatöitä ei pahemmin enään jaksanut ja tuore PU-maali vedettiin päälle ronskilla otteella. Kylkien turkkilevyt niiteillä kiinni ja reippaasti alustasuoja-aineita pohjaan.
|