Perjantai 30.3.2018
Aamun herätys oli melkoisen raikas. Pakkasta oli ollut jotain 10 ja 15 välistä. Virtaavassa paikassa joen reuna oli jäätynyt yön aikana. Äkkiä vaatteet niskaan ja potkimaan nuotioon eloa. Roopekin oli näköjään tullut pitkällä defellä johonkin aikaan. En ollut mitään kuullut yön aikana. Aamupalaksi venäläisiä kananmunia joiden keltuainen tipahtu yhtenä pallona pannulle. Nekin oli jäätyneet samoin kuin kaikki alkoholittomat juomat. Cola tölkki oli sula mutta jäätyi heti kun sen napsautti auki. Venäläisten kananmunien keltuainen on oudon näköinen, väri on todella haalea verrattuna kotimaisiin. Muutkin heräili ja Roope potkittiin ylös. Oli tullut leiriin noin kuuden aikaan aamulla. Tullissa oli ollut 6,5h jonot. Pari tuntii oli ehtinyt vetää tirsoja ennen herätystä.
Aamutoimien jälkeen suunnattiin kiimasuon kierrolle. Se löydettiin hetken ihmettelyn jälkeen ja Ilkka lähti vetämään keulaa. Taas mentiin hieman eri reittiä kuin itsenäisyyspäivänä, lumi piilotti jäljet hyvin. Nyt päivänvalossa ihmeteltiin reitin varrella olevia lippusiimoja ja tapsa bongasi myös "rastilapun". Nro 6 oli muovitaskussa puun kyljessä. Jonkilaista suunnistusta täällä oli harrastettu mutta millä kalustolla.
Rasti nro 1 löytyi karpalosuon navetan rauniolta. Pidettiin paikalla ruokatauko ja suunniteltiin että lähdetään etsimään uutta reittiä rauniota itään kohti hiekkatietä joka vie Heinjokea kohti. Keli oli todella kaunis ja lämmin.
Vatsat täynnä jatkettiin uudelle reitille. Ensin kokeiltiin yläpuolista reittiä mutta sieltä käännyttiin pois. Lumen takia oli vaikea hakkuuaukealta löytää jälkeä ulos ja aikaisemmin oli lähtenyt lupaava haara. Nytkään ei oltu monensadan metrin päässä ajetusta jäljestä.
Alempi ura jatkui melko selkeänä mutta lunta oli paljon. Volvo ja pitkäGR oli jumissa edessä. Otettiin parempi linja sivusta mutta jäin kiinni puunrunkoon josta jouduttiin vinssaamaan yli. LyhytGR tuli vauhdilla rungosta yli.
Edestä kuului melkoisen hätäinen huuto la puhelimeen ja sen jälkeen tapsa juoksi hakemaan vesikanisteria takakontilta. Ajattelin että autosta hajosi jotain. Ajelin keulan kiinni ja menin katsomaan tilannetta. Katri oli GR:n edessä jotenkin erikoisessa asennossa. Pian sain kuulla että oli jäänyt tiellä peruuttavan 6x6 volvon ja gr:n väliin puristuksiin. Epäiltiin että jotain voi olla jopa murtunut mutta onneksi ei mitään pinnallisia vammoja näkynyt. Hätä oli suuri, oltiin kuitenkin "ulkomailla". Paulille soiteltiin ja kyseltiin mitä kannattaa tehdä. Rajasta yli oli paras vaihtoehto. Heinjoelle menevä vähän isompi hiekkatie ei olisi kovin monen sadan metrin päässä. Katri saatiin jaloille ja kaksi miestä talutti hänen volvoon jossa pääsi takatilan laverille makuulle. Homma sumplittiin niin että pitkäGR ja volvo lähtee rajaa kohti. Kännykät toimivat miten sattuu ja haaveripaikan jälkeen kentät taisi palata heinjoen päässä. Ajeltiin porukalla Heinjoelle ja siitä erkannuttiin kahteen letkaan. Tämä oli se pahin painajainen että jotain onnettomuutta sattuu kun olla teillä tietymättömillä. Vaarallisia elementtejä on useita tässäkin harrastuksessa ja erityisen varovainen saa olla autojen kanssa kun niiden lähellä liikutaan. MakeO sanoi hyvin että suhtautuu autoihin kuin hevosiin, niiden taakse ei pidä mennä tai voi tulla kaviosta. Pitkästä 6x6 volvosta tuskin paljoa näkee taakse. Minulla oli ekaa kertaa peruutuskamera käytössä. Se tuli 2DIN android mankan/navigaattorin mukana ja on melko mukava kun näkyvyys taakse on todella surkea bertassakin. Hieman kamera vääristää totuutta mutta näkee ainakin ettei ketään takana.
Tapsa ja Ile lähti kohti rajaa ja päättettiin ajaa takaisin samaan leiriin kuin edellisenä yönä. Mieli oli haikea ja huoli suuri kun ei tiedetty Katrin tilan vakavuudesta. Poikittainen Tie Heinjoelta Kuparsaareen oli melkein ajamaton ja puolessa välissä olevan ojan jäät ei kestäneet ja jouduttiin vinssaamaan autot siitä yli.
Kuparsaaren päässä ajeltiin muutamia rauniota läpi ennen leiriin siirtymistä.
Rajalle lähtijöiltä tuli viesti että ajoivat nuijamaalta yli. Pauli oli järkännyt niin että autot pääsi jonojen ohi ja Katri Suomen tullista ambulanssilla Lappeenrantaan sairaalaan ja kuvauksiin. Helpotti jo tietää että pahin oli ohi ja olivat Suomen puolella. Onneksi matkaan Heinjoelta Nuijamaalle ei ole kun karvan yli 50 km. Myöhemmin saatiin vielä viesti että mitään ei ole murtunut ja pääsee varmaan kotiin samana päivänä. Helpotus oli suuri ja päätettiin että ajellaan kolmen auton voimin vielä ainakin seuraava päivä. Puuta löytyi läheiseltä mäeltä mutta ei ollut kuin yksi saha ja sen terä tylsyi kelon haussa. Viilaa ei tietysti ollut ja kaksi isoa keloa tuotti melkoisesti työtä ennen kuin olivat pätkinä. Sahan bensakin loppui mutta onneksi otettiin Ilkalta varalle 5 litraa joka saatiin parin erehdyksen jälkeen sekotettua sopivaksi. Ensimmäinen kokeilu tuotti lähinnä vain savua. Yöksi ängettiin Jonin kanssa samaan pieneen telttaan että saatiin lämmitys. Akkua ei vaan oltua muistettu ladata joten se hyytyi yöllä. Melkoisen miellyttävä oli nukkua siihen asti.