Vaikeuksien kautta voittoon, leima tuli toisella yrittämällä.
Ensimmäinen yritys kaatui muutamaankin juttuun;
-Päästöihin
-Ruosteeseen
-Huonoihin renkaisiin
-Voimansiirrosta kuuluvaan ääneen (korjauskehotus)
-Puuttuvaan puskuriin (korjauskehotus)
Päästöt oli loppujen lopuksi ihan helppo juttu, ei vain taas tullut mieleen tarkistaa PCV-venttiilin toimimattomuutta, jonka toimintahäiriö nostaa HC:n tappiin. Venttiilin tulppaus ja taas rokkaa, päästöt putosi ~1000 --> ~200
Ruostehommista toinen oli ihan aiheesta ja toinen ehkäpä vähemmän aiheesta, ensimmäinen oli taka-akselin etummaisen jousenkorvan ruostevaurio. Oli pikkurillin mentävä reikä yhdellä sivulla. Toinen taas oli lavan tukirakenteessa. Pystypalkin alareunassa oli vaus veden poistoa varten ja tämä tulkittiin ruostevaurioksi. No vähän putsausta ja laput molempiin.
Takarenkaiksi oli ensimmäisellä yrittämällä jäänyt renkaat, jotka LaaLaa oli katsonut kasoistaan keväällä, jotta sain ajettua auton kotiin. Eturenkaat olin vaihtanut, mutta taakse jätin ne, joita ei voinut enää kutsua mustiksi ja pyöreiksi. Oma vika siis
Leimapäiväna sain siirtoaikaa sen verran, että kävin hakemassa puuhamaasta lain kirjaimen täyttävät alle.
Voimansiirrosta kuuluvaan ääneen ei voi muuta sanoa kuin, ohhoh. Koitin kyllä selittää, miten Spartan-palalukko toimii, mutta ei se auttanut... Jälkinäytöllä toinen katsuri katsoi ja tämä poistui listalta.
Puskuri puuttuu, no puuttuu se vieläkin
Uusintanäytön jälkeen sovittelin noita 33" mutikoita alle. Ei mahtunut ihan riittävän hyvin, joten laitoin alle sitten valkuaisen 31" STT PROt
Vähäsen tarvitsee kyllä hieroa kaaria auki, että mahtuu. Helmapalkin kohdalta kaikkein ahtain
Tuli vasta leimatulle autolle hyvä paikka koeponnistaa etenemiskykyä. Käytiin Jeeppikerhon kesätreffeillä broidin ja kaverin kanssa
Vähän epäilin tuon vinssin iskukykyä, mutta pääsi sitäkin sitten toden teolla testaamaan, kun lauantain ajopätkällä löytyi apua kaipaavia. Maasto oli melko kuivaa, mutta kummasti kovan oloinen ojanpohja tuon JK:n alla muuttuu pehmeäksi.
Ja se lavasuzukin etenemiskyky tuli ponnistettua viimeistään tässä mäessä. Olisi kyllä ollut tekemätön paikka lyhyellä akselivälillä. Toki etulukko olisi helpottanut, mutta nousi se lopulta näinkin. Nousu tuntui sen verta hurjalta, että hetken aikaa tärräsi adrenaliinipiikin jälkeen. Tapahtuneesta videotodisteet nähtäville, kunhan saan materiaalin kuvausryhmältä...
Meinasi vaan piru puutua tuossa mäessä. Jos siihenkin keksisi lääkkeet...