Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Bj Andy
Ja aloitetaan pienellä ekohöpsöttelyllä...
Pieni ekoteko ilmastolle, suuri Suomen kansantaloudelle
Ilmastokeskustelua vaivaa yksi hemmetin iso asia, joka tekee tyhjäksi kaikki hyvätkin yritykset.
Se on yhtä ääripäiden huutoa ja melojen mittaamista. Vihervassarihörhöt haluaa kieltää kaiken, ja elämänkouluporvarit huutaa vastaan ja kehuu miten ylpeitä lihansyöjiä he ovat, ja sokka on irti.
En jaksa uskoa kenenkään pahastuvan jos iltavuoron jälkeen ei tarvisi käydä bensa mittarilla, tai että tankatessaan tietäisi menoveden, tai vauhtikaasun olevan omasta maakunnasta. Tai että vuoden työssäkäyntiin menevä polttoainekustannus on 300, eikä 3000 euroa. Tuskin kukaan oikeasti isänmaallinen yksilö pahastuu siitä, ettei iso osa BKT:stämme valu Venäjälle tai lähi-itään.
Liikenneministeriön selvityksessä mainittiin liikkumisoikeuden rajoitus. Se on ihmisen perusoikeus, ja tahon joka tämän oikeuden kollektiivista poistoa kehtaa vaatia, pään sisältö koostunee hyvän tahdon sijaan nesteellä, jonka yksi monista käyttö kohteista on nyky dieselin pakokaasujen puhdistus.
Suurin este sähkö ja kaasuautojen yleistymiselle on luottamuspula verottajaa kohtaan.
Uudenlaista autoa ei uskalleta ostaa, koska pelätään että sen lisäksi että ostin kalliimman auton, valtio verottaa sen käyttö ym.maksujen muodossa kannattamattomaksi eikä sitä saa enää kaupaksi kun vaihdon aika tulee.
Tarvitaan päätös siitä että sähköllä ja kaasulla ajaminen on tulevaisuudessakin edullista. Vain siten syntyy käytettyjen autojen markkinat, jotka tarvitaan että niitä uusiakin menee kaupaksi.
Lisäksi sähköllä työmatkansa ajavaa ei tarvi ”pakottaa” joukkoliikenteen käyttäjäksi pitkille matkoille. Ei sillä kotona ja duunissa roikan nokassa aikansa viettävällä ekoihmeellä vedetä mitään Lapin rundeja. On meinaan siinä ja siinä kerkeääkö viikon hiihtolomalla Leville ja takaisin.
Suomessa lähes jokainen CO2 tonni joka jää tuottamatta, tarkoittaa tulon siirtoa kotimaahan.
Se on isänmaallista, oli tankissa sitten pierua, etanolia, biodiisseliä tai vesivoimaa.
Antti Junni
Sd
Lemi
|
Hyvä teksti.
Siirtymisessä päästöttömään ja vähäpäästöiseekn liikenteeseen on kyse sekä teknologiasta, taloudesta että politiikasta. Ensimmäinen on kehittynyt sille asteelle, että voisimme hyvin alkaa laajemminkin korvaamaan ulkomailta tuotuja fossiilisia menovesiä käyttäviä autojamme päästöttömimmillä malleilla. Sähköautoja alkaa olla jo melkoinen valikoima, kaasukäyttöisiäkin on saatavilla; vetykulkineet ovat vielä äärest harvinaisia. Autotehtaiden markkinointiviestintää seuraamalla näkyy sähköistymistrendin voimistuminen. Erilaisia sähköä sisältäviä kulkuvälineitä on suunnitteilla jo aimo määrä.
Teknologia ei siis näyttäisi olevan este.
Talous on monimuotoisempi kysymys. Uusien mallien kehitystyö vaatii autotehtailta melko suuria panostuksia kiinteisiin kustannuksiin ja tämän takia uudet mallit ovat aina kalliimpia, olipa kyse sitten mistä tahansa tuotteesta. Auton ostajan talous on ihan toinen juttu. Perheelle uusi vähäpäästöinen tai päästötön auto mahdollisimman halvalla, lähes olemattomilla käyttökuluilla huoltovapaana pitkällä takuulla ja suurella jälleenmyyntiarvolla- kiitos. Ja tietysti maksimaalisella naapurihuomioarvolla.
Koska meillä suomalaisilla ei keskimäärin ole rahaa käytettävissä aivan uusimpiin malleihin, on useimpien ratkaisuna käytetty auto. Käytettyjä päästöttömiä kulkuneuvoja alkaa jo olla saatavana ja jos hieman näkee vaivaa niin keski-Euroopasta sellaisen saattaa löytää edukkaasti. Hinnat ovat osalle meistä vielä unelma-asteella mutta luulenpa että muutaman vuoden kuluttua alkaa markkinoilla olemaan jo todella edullisia autoja.
Kolmas kysymys eli politiikka on sekoitus kotimaista ja EU-politiikkaa. EU-tasolla vahtoehtoisten liikenteen polttoaineiden eli energialähteiden direktiivin kautta meillä on taustatuki sähkön ja kaasun jakeluinfralle. Kumpaakin on jo olemassa, sähkön johtaessa n. 1350 julkisella latauspisteellä. Lisäksi jokaisella on mahdollisuus perustaa oma latauspiste sähköautolleen ihan siihen omalle pihalle. Kaasutankkauspisteet ovat harvinaisempaa. EU-tasolla vaikuttavin poliittinen sopimus liittyy autojen CO2-päästöihin, joiden pi5ää alentua 37,5% vuoteen 2030 mennessä. Tämä viitoittaa autovalmistajille ja kaikille muillekin selvän suunnan: lisää päästöttömiä ja vähäpäästöisiä automalleja. Ja koska kilpailu on kovaa myös hinnat alenevat.
Kotimaisen politiikan tärkein tehtävä on huolehtia siitä josta Andy jo mainitsikin: pitkäjänteinen, ennustettava, järkevä päästöttömään ja vähäpäästöiseen liikenteeseen kannustava politiikka ja toimenpideohjelma. Yli vaalikausien ulottuvat asteittain vaikuttavat toimet antavat meille kaikille aikaa reagoida ja miettiä sitä seuraavan kulkineen valintaa.
Kaikissa tapauksissa päästöttömämmän vaihtoehdon tulee aina olla edullisempi kuin saastuttavan mallin. Tämä tarkoittaa joiltain osin ikävän tuntuisia toimia, mutta emme kait täällä Suomessa halua muodostua muualla hylätyn vanhan tekniikan loppusijoituspaikaksi.
Päästöttömät ajoneuvot ovat valtava mahdollisuus meille koska koko maailma etenee samaan suuntaan ja markkinat suomalaiselle osaamiselle ovat auki.
Hyviä päästöttömpiä ajeluja kaikille