Nyt olikin vuorossa naamataulun retusoiminen uudempaan, vähän vähemmän terävään muotoon.
Maskin rippeissä oli rälläkän jäljiltä terävä reuna mistä tahdoin päästä eroon. Ettei tulisi ikäviä vekkejä lähellä oleviin käsiin saatikka sitten repiä pelipaitaansa siihen, niin tulikin sitten aika kokeilla BOM:in nelivetominiprojektissa esiintyvää keinoa taivuttaa suoraa peltiä mutkalle.
Ja toimihan se:
Nikin taivutustikku muuttui vain vähän toisenlaiseen muotoon, kun tein sen isosta mutterista ja pultista.
Taivuttelin sitten koko ylälaidan mutkalle:
Olihan se aikaavievää, mutta yllätyin kuinka hyvin se itse asiassa toimii tuossa hommassa.
Seuraavaksi olikin sitten konepellin vuoro, lähinnä etulaidan oikomiset ja naputtelemiset vähemmän pottusäkin muotoon. Entisen elämän maastoautokäyttö näkyi etulaidan lommoina, eritoten nurkat osoittautui haasteellisiksi pysymään edes jollain ryhdillä. Aikansa kun naputteli ja kaulitsi peltiä pysymään muodossaan, niin eihän se enää siinä kunnolla pysynyt... Sitten kun vielä konepellin nurkka tuli reilusti maskin yli nurkista, niin tämän naputtelemisen toistuminen tulee hyvinkin suurella todennäköisyydellä uudestaan vastaan metsäreissun jälkeen.
Päätin siis vähentää tulevia oikomisia poistamalla nurkat:
Samalla sai tilkittyä pikku kolon putkien risteyskohdasta.
Loppui vain CAD-suunnittelun apuvälineet, niin piti pistää pillit niinsanotusti pussiin tältä viikonlopulta.
Viikonlopun saldo lyhykäisyydessään oli keulapeltien kanssa temuamista. Maski alkaa olla viimeistelyä vailla ja konepellinkin kanssa hommat alkaa näyttämään positiivisemmalta kuin aiemmin.
Tämänhetkinen naamataulu näyttää tältä:
Tästä on taas seuraavassa numerossa hyvä jatkaa pellin naputtelua.