NiCd- ja NiMH-akkujen lataaminen poikkeaa aika paljon lyijyakkujen lataamisesta. Mitään näistä kolmesta tyypistä ei kannata kytkeä paneeliin suoraan, vaan akkutyypille sopivan säätimen kautta. Lyijyakuille on oma säätimensä ja noille porakoneakuille omansa; ei voi ladata vääränlaisella säätimellä/laturilla.
NiCd- ja NiMH-akkuja ladataan akun kapasiteetin mukaisella rajoitetulla vakiovirralla ja säädin/laturi seuraa akkupaketin napajännitteen muutosta. Muistaakseni näistä kumpikin käyttäytyy niin, että jännite lähtee huippuarvosta hieman laskemaan, kun akun lataaminen pitää lopettaa. Toinen keino päätellä akun täyttyminen on mitata akkupaketin lämpötilan kehitystä ja lopettaa lataaminen, kun lämpötila alkaa nousta nopeasti. Monet laturit käyttävät kumpaakin menetelmää ylilataamisen estämiseksi, varsinkin pikalaturin pitää seurata lämpötilaa. Se kolmas liitin akkupaketin nokassa on lämpöanturin johto.
Noita vanhan liiton porakoneakkuja voisi periaatteessa ladata budjettiratkaisulla niin, että hankkii eBay:sta kiinalaisen CV/CC-muuntimen, mihin säätää jännitteen muutaman voltin yli akkupaketin nimellisjännitteen (CV) ja laittaa virtarajoitukseen (CC) arvoksi kymmenesosan tai vähän alle akun kapasiteetista. Esimerkiksi 2Ah akkua voisi ladata max. 200mA virralla aika huoletta pidemmänkin aikaa ilman tarvetta katkaista lataamista automaattisesti. Alkuun kannattaa silti seurata akun lämpenemistä. Lataaminen on vaan kovin hidasta näin (14-16 tuntia tyhjästä täyteen). Tai sitten laittaa niin pienen paneelin, ettei sen maksimivirta ylitä sitä akun kapasiteetin kymmenesosaa (C/10).
Lyijyakku on parempi virran varasto paneelikäytössä, kun sitä voidaan yleensä ladata "täysillä", mitä paneelista lähtee. Jonkinlainen peukalosääntö lyijyakun lataamisen hyötysuhdeelle on noin 50%, eli puolet paneelin tuottamasta energiasta jää akkuun.
Lyijyakkuja ladataan paneelin säätimellä periaatteessa vakiojännitteellä, jota tosin ei saavuteta kuin vasta ensimmäisen latausjakson loppupuolella. Akku ottaa sen verran paljon virtaa alkuvaiheessa, että paneeli ja säädin eivät pysty sitä antamaan niin paljon, että sinne tavoitteena olevalle vakiojännitetasolle 14.4 volttia päästäisiin. Kun akku alkaa "täyttyä", nousee sen napajännite pikkuhiljaa tavoitetasolle. Säädin jää pitämään jännitetasoa 14.4 volttia. Tässä toisessa vaiheessa säädin jatkaa lataamista vakiojännitteellä jonkin tietyn ajan (muutaman tunnin) ja siirtyy sitten lopuksi kolmanteen vaiheeseen, kellutukseen. Kellutusjännite on yleensä 13.8 volttia, jolla akkua voi ylläpitää lataamisen jälkeen.
Jos NiCd- tai NiMH-akuston kytkee lyijyakun laturiin/säätimeen, niin todennäköisesti tulee liian suuresta latausvirrasta johtuva paukku tai ainakin akut kypsyvät ehkä jo ensimmäisellä latauskerralla. Kerran paukautin yhden NiCd-kennon, kun tuli ajaturvirhe laturin kytkennässä. Pamahtaa muuten aika kipakasti
En sekoittaisi NiCd- ja NiMH-akkuja samaan pakettiin, kun niiden kemiat ja käytös latauksen aikana poikkeavat toisistaan sen verran, että laturi saattaa ymmärtää tilanteen väärin; voi jättää lataamisen kesken tai ladata liikaa. Rinnakkain kytkisin vain saman kapasiteetin kennoja, koska muuten lataus- ja purkuvirrat eivät jakaudu tasan rinnakkain olevien kennoketjujen kesken. Suositus on, että NiCd- ja NiMH-kennot ladattaisiin sarjaan kytkettyinä, jotta sama vakiovirta menee jokaisesta kennosta läpi ja lataustapahtumaa voidaan seurata paremmin.