On näissä maastureissa se ero että jos on pari viikkoa ajamatta maastossa niin autolla ajaessa ei taukoa huomaa mutta konepyörällä kun koitti oikein kilpaakin ajella niin parin viikon tauon huomas heti ihan harjoitellessakin. Ei vaan ajo mennyt ihan niin hyvin kuin olis voinut mennä. Kyllähän toi äkkiä ohi meni mutta tökkis vaan ensi alkuun ja ei ollut ihan rentoa menoa.
Racinki pyöriä ei ole ollut moneen vuoteen mutta kilpi vehkeenä on BMW R1150GS Adventure. Sillä voi tyrkätä hiekkateitä ja kovapohjaisia polkujakin mutta upottaa ei uskalla ainakaan yksin ja matka-ajoakin voi ajella tankillisen yhdellä istumala eli tollasen 500km. Valitettavan vähän tuli kilsoja viime kesänä mutta josko tänä kesänä...
Moottoripyöräurheilua tulee seurattua aika tiiviistikin (yritän ainakin) ja enska- ja trialpyörät kyllä kiinostaa.
Pyörän huolto, korjaus ym. on jotenkin vaan vieläkin selkeämmän tuntuista kuin autojen kanssa. Autossa on niin paljon sellaisia kohtia kun tarvis muistaa tarkistaa ja kun kehittelee jotain uutta mullistavaa niin yhden paikan muuttaminen vaikuttaa niin moneen muuhunkin, yleensä valitettavasti kalliiseen kohtaan.
Kumpikin on yhtä hauskaa puuhaa kun kaikki pelaa ja yhtä hanurista kun ei vehje käy ja on spoorissa kiinni ja sataa vettä tai räntää ja kaveri menee vierestä ajamalla ohi (konepyörällä jos on niin vetää tietty tapeilta että harmittais enempi). Tasoihin menee...
Marko
|