Lauantai 8.12.2018
Viisi autokuntaa jätti letkan aamulla ja jäätiin neljän auton voimin safaroimaan. Aamulla kävelin leirin ympäristöä läpi ja aika paljon oli korsun jämiä vähän joka suunnassa.
Suunnattiin soiden pohjoispuolelle ja koitettiin löytää reitti sen laitaan. Mäntykankaalla päästiin helposti palo-ojia pitkin liikkumaan.
Pistoa suon laitaan ei löytynyt mutta jotain koneuraa meni mäen laitaa poikittain. Koko suon laita oli vahvasti linnoitettu. Jatkettiin palo-ojaa pitkin toiseen suuntaan mutta siellä oli niin tiuhaan kitukasvuista mäntyä ettei reittiä löytynyt sieltäkään. Yksi vain osittain romahtanut iso korsu löytyi ja sateliittikuvan perusteella vieressä on ainakin viisi lisää. Pistetään muistiin että joskus kolutaan nekin läpi.
Katsottiin kartasta seuraavia vaihtoehtoja ja katkoviiva meni suon läpi saarekkeita seuraten. Ensimmäistä haaraa ei löytynyt mutta toinen bongattiin kun palo ojalta lähti selvä ura oikeaan suuntaan. päästiin pitkälle melko helposti ja saavuttiin ensimmäiselle suo osuudelle Juskasaaren laitaan. Hieman oli reitti hetken hukassa mutta sitten simppa sahasi jonkin verran puuta edestä ja ura urkeni. Neuvostoaikaan tästä on kuljettu jostain syystä koska ns. tie on ojitettu reunoilta aika pitkälle. Suossa oli oja mutta siitä meni aivan selvä ylityskohta.
Satellitti kartoissakin meni selvästi nähtävä ura tästä joten läpimenon mahdollisuudet olivat olemassa.
Päästiin reitiltä ensimmäiseen saarekkeeseen suon keskelle ja siitäkin meni läpi melkoisen selkeä ura. Saarekkeessa oli myös ilmeisesti vanha korsun pohja. Vastarannalla oli kaskiselkä niminen kylä ja jonkinlainen aktiivinen majoituspaikka "farma Kaskiselkä". Sinne suuntaan ei siis haluttu mutta reitti tuli onneksi läpi vajaan kilometrin alempaa. Saavuttiin hakkuuaukealla josta ei olisi pitkä matka hiekkatielle. Ajettiin kuitenkin etelään päin katkoviivaa pitkin joka olikin aika isoa uraa. Lopulta edessä oli kaatunut puu jota ei enää jaksettu sahata ja käännyttiin takaisin. Otettiin edellisestä haarasta kohti tietä. Eteen tuli jotain rakennuksia ja käännyttiin kokeilemaan edellistä haaraa.
Pisto menikin pellon pusikoihin joten palattiin rakennuksille. Ne olivatkin lammasaitauksia tms. eikä nyt käytössä. Ajeltiin peltoa pitkin ojan laitaa, majava oli kaatanut puita eteen mutta niistä ei ollut juurikaan haittaa. Lopuilta reitti tapasi Kaskiselän hiekkatien jota jatkettiin pohjoisen suntaan.
Otin kuvan koska talon nimi oli "ryssä", jossain kartoissa tosin "russia".
Ajatus oli ajaa Kivistönsalmen sillan yli mutta se oliki aika huonossa kunnossa. Sillasta oli veteen ainakin 3m ja veden syvyydestä ei ollut tietoa. Runkona meni ainakin 4 teräspalkkia jonka päällä oli tukkeja ja riukuja. Osa oli jo katkeillut ja reunassa oli isoja reikiä. Arveltiin että pakkasen kovettaman tukit ei ehkä kestäisi autoa, varsinkaan kun suzukeita lukuunottamatta raideväli ei osuisi palkeille vaan niistä yli.
Päätettiin ajaan turvallisesti Vuoksenrannan kautta eteenpäin. Ennen Sokkalaa pysähdyttiin putsaaman vanteita ja lisäämään painetta. Arvottiin leiripaikkaa, puhuttiin myös mahdollisuudesta lähteä kotiin yötä vasten. Kello oli vasta seitsemän tai kahdeksan ja päätettiin että mennäänkin rajasta yli nyt niin ei tarvitse enää metsässä kärvistellä yhtä yötä. Matkalla käytiin Jääsken rautakaupassa katsomassa tarjontaa. Stilhin sahoja olisi ollut alkaen noin 130e, vaikutti halvalta mutta tuota 175 mallia saa näköjään suomestakin alle 200. Simpalle tarttui matkaan rattikelkka ja Lassekin osti jonkun helikopterin joka kuitenkin ilmeisesti oli usb soitin eikä lentokelpoinen laite.
Sveton asemalle tankkaamaan, mukavanmiehen kauppa ei ollut auki joten ajettiin suoraa tulliin ja ostokset tax freestä. Tullissa ei ollut yhtään autoa kotiin päin menossa ja päästiin suoraan katoksen alle. Hommat sujui nopeasti mutta autoa tarkastanut rouva suivaantui kun sanoin ettei takaluukku ole aukeava vaan on pultattu kiinni. Sitten nosteltiinkin alumiinilaatikoita alas, onneksi ei kaikkia. Päästiin läpi ja käytiin vielä tax free ostoksilla. Suomen tullista normisti läpi ja ajeltiin kaikki Mykrälle jonka pihassa Simpan ja Kimmon trailerit oli. Juotiin tallissa kahvit, turistiin niitä näitä hetki ja otettiin nokka kohti Lappeenrantaa jossa sovittiin että käydään vielä syömässä. Keli oli semiliukas mutta ziarelleissa on tosi hyvä talvipito. Viipurin portissa ruokailtiin ja aloitettiin kotimatka. Laalaata väsytti sen verran että pysähdyttiin jaloittelemassa myös Utissa ja Kausalan pölkkybaarilla. Kotona olin joskus puolen yön korvilla. Oli ihan hyvä idea lähteä kotiin yötä vasten ja hyvältähän se oma sänky tuntui metsäöiden jälkeen.
Vaikka paikat oli pääsääntöisesti jäässä löydettiin silti ajamista ja pehmeääkin. Keväällä/Syksyllä mestat voikin sitten olla melkoisessa kunnossa. Ajeltiin monta uutta pätkää joista osa lyhyitä mutta pari tosi hyvää uutta täydentämään tarjontaa. Vielä jäi kiimasuon laidan reitti puhkaisematta mutta nyt on useampikin vaihtoehto olemassa, kun osutaan vaan valoisan aikaan paikalle, että löydetään reitti ilman harhailuita.
Pari videoklippiäkin on ja koitan niitä työstää joskus ensiviikolla.