Ja päivitellääs tätäkin vähäsen.
Vänkärin vetarin ristikko tuli vaihdettua. Ihan ei ollu puolen tunnin juttu itsenäisyyspäivän vaakamallin lumisateessa pohjolan talliolosuhteissa, mutta tulipahan tehtyä. K.O. operaatiosta ei tullut nipsittyä ainuttakaan kuvaa, sen verran hienosti oli nyrkit rasvassa/paskassa koko ajan, ettei kehdannut edes Nokialaista taskusta kaivaa. Seuraavalla kerralla on jo alle tunnin juttu, kun on kerran jumpannut (ja laittanut kuparitahnan kanssa kiinni...). Erikoistyökalua ei tarvinnut, mutta silti pyöränlaakerin irrottaminen nopeutuu, kun sellaisen tuosta koneistajasukulaiset vääntää.
Suurin ylläri tuossa oli se, että napalukko oli mallia "kiinteä". Ei varmaan metsässä ainakaan haittaa, mutta taitaa vähän pyöriä paikat turhaan mukana muuten? Noh, näillä mennään, kunnes rikastutaan/jotain menee särki.
Sitten niitä kuvia. Sanomalehdet on
aina miellyttävä yllätys ruosteen ja lattiamaton välistä... Noh, mitäs en purkanut sisustaa heti alkujaan. Näkymä kuskin vasemman jalan kantturoille:
Kuskin puolen lattia on "koko matkalta" muutenkin irti kynnyksestä, pikkupaikkaa huutaa:
Tuo pitää kyllä entistää jo näille pakkasille, nyt kun tietäisi vaan kuinka tuon vääntäisi järkevimmin, kun tarkoitus on palkit noiden läpipaskojen kynnysten tilalle liimata muutenkin. Kuinka muuten olette arvon harrastajat noita tehneet?
Viimeisenä vänkärin puolen lattiaa. Huomattavan paljon terveempi, kuin kuskin puoli:
