[LaaLaa]

Jatkuu...

Lauantai iltapäivä ajeltiin S(uuri?)Keskinen-järven itäpuolta alaspäin idyllisten maisemaniittyjen halki ja kuvankauniin kallion juuresta, jossa ajoura on kapeimmillaan vain auton levyinen järven ja kallion välissä




Hiekkateitä pitkin ajelimme 2 Suzukin voimin takaisin Kirvuun, jossa hetken tutkimme legendaarisen Parantolan raunioita, jossa viimeisestä jäljellä olevasta rakennuksesta (lämpökeskus?) oli turakit onnistunut sortamaan kauniin kaarevareunaisen osion


Seuraavaksi lähdimme tavoittelemaan Kirvujärven ja Torajärven välisen joen ylitystä. Maantielle oli tehty uusi iso silta, mutta me ajattelimme käyttää vanhaa siltaa pienen kaatopaikan läheisyydessä. Vanha silta oli poissa ja tilalla lähinnä mönkkäreille ja kelkoille tehty pikkusilta. Mittauksien perusteella suzukin toisen puolen renkaat menisivät reunaparrun päällä ja kun veteen oli matkaa useampi metri, päätimme sovinnolla palata isolle sillalle ja yrittää löytää yksi aikaisemmin ajamaton katkoviivaura.


Uusi reitti löytyi melko nopeasti niityn reunasta. Pöllisilta oli liikkunut tulvavesien mukana jonkun verran.


Vieressä oli kuitenkin matalahko kohta, josta pääsi helposti yli


Reitti seuraili aluksi melko nätisti kartan katkoviivaa, mutta parin hakkuuaukean jälkeen ei maastossa enää uraa ollut ja jouduimme puikkelehtimaan melkoisesti tuulenkaatoja ja tiheikköjä kierrellen. Lopulta pääsimme läpi loppupäässä olevalle niitylle, jossa palkitsimme itsemme janojuomalla suhteellisen muhkean joulukuusen vierellä. Jos tuota reittiä joku tulevaisuudessa käyttää, kannattaa eteläpäässä seurata märkää puron uomaa.


Illan vanhetessa päätimme ottaa siirtymän kohti Kimmon sukutilan raunioita. Valitettavasti Leinjärven rautatien tasoristeystä kohti menevä tie oli jäänyt ”pienen” louhoksen alle


U-käännös ja samaa tietä takaisin, nyt olimme kuitenkin jo mönkkärisillan toisella puolella.


Tästä lähdimme vanhaa reittiviivaa seuraillen katsomaan, missä kunnossa reitin puolessa välissä oleva pehmeä mutaura olisi. Valitettavasti varjoisa suonreuna oli vielä osittain jäässä ja melkoisesti kaatuneita puita, eli koukkasimme vaihtoehtoista reittiä märän paikan toiselle puolelle ja jäimme leiriin uran varteen korpikuusen alle (oli muuten mukavin telttapaikka tällä reissulla)


Mikähän pistiäinen tekee tälläistä jälkeä kuusen runkoon?


Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme haeskelemaan Kimmon sukutilan raunioita, isot hiekanottoalueet tukkivat pari vaihtoehtoista tietä, joten lähdimme ajelemaan sopivaan suuntaan menevää sähkölinjaa.




Sähkölinjan päättyessä Leinjärven rantaan, otimme kompassi suunnan enää muutaman sadan metrin päässä olevaa kohdetta. Ja löytyihän sieltä kivijalat + ilmeisesti kalastajien käytössä ollut hökkelikin. Tuorein sanomalehti mökissä oli 2016 vuodelta


Allekirjoittanut patsastelee maha pystyssä tontin korkeimmalla kivellä


Täältä lähdimme teitä pitkin kohti Antrean pohjoispuolelta lähtevää Maamieskoulun pätkää. Maamieskoulun kupeessa oleva venäläisten hautausmaa oli kukitettu kevään ja työnjuhlan kunniaksi (kuva ei ihan tee kunniaa sille väriloistolle)


Maamieskoulun pätkä oli suht helpossa kunnossa, muutama vinssaus ja parin kymmenen puun sahaus


Paalijärven ylityksestä tulevan hiekkatien kääntöpaikalle tuleva tie oli hauskassa kunnossa, harvoin joutuu hiekkatiellä vinssailemaan


Aika syvälle jäi kimmon saapaskin jumiin


Yöksi ajoimme maanantai iltana yhden märän vinssausojan kupeeseen, kun kahdella autolla viimeisenä iltana ei kehdattu ottaa enää turhia riskejä sen ylityksestä. Iltanuotiolla viihdytimme itseämme mm. tutustumalla tervaskannon tuoksuihin


Tiistai aamupäivällä kotimatkalla huomasimme Tempokeskuksen perusleirin lähellä boggerin ja jonkun muunkin maastorenkaan jälkiä hiekkatiellä. Eikä aikaakaan, kun löytyi jäljet, missä boggerirenkainen oli kopsauttanut puuta päin aika huolella


Matkalla oli hyvä pysähtyä myös pesemään autojen alustat


Tässä vielä reittiviiva, missä päin tuli ajeltua.