Noin 15 vuotta sitten veljeni pienyritykseen tuli tumma hipiäinen mies. Hän mainosti teroituspalveluita. Hänellä oli normaalit sakset, joilla hän leikkasi ohuita messinki ja peltilevyjä. Poranteriäkin oli näytillä, ne kuulemma leikaavat vaikka mitä. Kovia lupauksia teroituksesta ja pinnoituksesta.
Mies oli noin 50v, pukeutunut hyvin, ja kaulassa sekä ranteessa roikkui kultaa. Puhui murtaen melko hyvää englantia. Ajoi paremman luokan autoa, merkkia emme enää muista. Volvo tai Mersu, minkä lie maan kilvissä?
Veljeni oli "vähän" epäileväinen myynti miehen lupauksiin, mutta kaivoi esiin kuitenkin teroitettavia kaluja. Poranteriä, kiviporanteriä, talttoja, saksia, ym, noin 5-10 kg kaikkiaan. Kaikki melko huonoja, mitkä oli hylätty.
Myyntimies otti kaikki autonsa perään kovalla innolla, ja lupasi tuoda ne kohta takaisin. Kättä päälle, kohta ne ovat kuin uusia! Jos eivät tulekaan takaisin, niin ei ole iso tappio, tuumi veljeni.
Muutaman tunnin päästä myytimies tuli takaisin. Kaikki kalut olivat teroitettuja, ja ihan hyvin vielä. Joissain oli tumma pinta päällä. Jonkinlainen pinnoitus? Veljeni katseli työn jälkeä, ja myönsi että ovat tehneet ok työn.
Myyntimies esitti valkoiset hampaan vilkkuen työstä laskun. En nyt muista enää paljonko se oli, mutta summa oli vanhoille työkaluille kuitenkin posketon. Taisi olla luokkaa 800-1000 euroa? Veljeni sanoi että ei käy, nuo ovat vanhoja paskoja millä ei ole arvoa, maksan teroituksesta 50 e.
Äijä sai kauhean hepulin. Molotti sellaista kieltä, mitä ei peruskoulu pohjalta ymmärrä. Oli perjantai-iltapäivä, ja silloin veljeni yleensä alkoi "ajaamaan tuotantoa alas". Eli pisti mallun palamaan ja avasi ensimmäisen kaljan.
Äijä alkoi selittämään, kuinka heidän pinnoituksensa maksaa perkeleesti rahaa, ja teroitus vaatii ties mitä. Veljeni sanoi, saat 50 euroa.
Taas kauhea pulina kohtaus, ja myyntimies tinki hintaansta hieman pienemmäksi. En muista summa, mutta joku 500-700e? Veljeni vastasi siihen, saat 50e.
Tumma myyntimies alkoi käyttäytymään hieman uhkaavasti, ja lähestyi veljeäni. Kuitenkin supi suomalainen sinisilmä (mikä nosti, ja nostaa vieläkin maasta 200 kg betonirenkaan pystyyn vaivatta) vakuutti ilmeisesti sen verran vaikealta vastukselta, että hän perääntyi. Hieman ärsyyntyneenä hän heitti tarjouksen, mikä oli puoli välissä edellistä. Jotain 300e pintaan.
Veljeni sanoi, saat 50 euroa, jos ei kelpaa, niin vie romut pois. Sitten hän alkoi tekemään muita töitään. Myyntimies molottaa mitä lie, kunnes vaihtaa taas englantiin. Tinkii summaa 200, viimeinen hinta.
Veljeni katsoo miestä silmiin, ja sanoo painokkaasti, 50 euroa. Seurasi taas kova pulina kohtaus, ja sen seurauksena jonkinlainen myöntymisen merkki. Veljeni haki firman kassalippaasta 50e setelin, ja antoi sen kouraan. Mies nappasi sen mukaansa mitään sanomatta, ja lähti kumit vinkuen pois tontilta...
Mitä ollaan teriä käytetty sen jälkeen, niin ei niissä mitään taikaa ole ollut.
|