[mikjus]

Perjantai 29.6.2018

Aamulla oli aikaa kierrellä hiekkadyynejä. Kimmo kävi niemen nokassa etsimässä kartassa olevaa muistomerkkiä. Sitä ei löytynyt mutta näin sotahistorialliset kohteet sivuilta ladatusta reittipistetiedostosta että kyseessä on Mikael Agricolan kuolinpaikka.










Kaikenmaailman hökkeliä ja viritystä oli pitkin rantaa.


Sitten löydettiinkin tuo muistomerkki.


Kuolintapaa ei kerrottu mutta vahvimmat veikkaukset olivat viereisestä tornista hyppääminen tai liiallinen viinan juonti sen aikasella hevoskärrysafarilla.

Jälkeistä teoriaa tukeva totuus on että hän kuoli tässä eli Kuolemajärven Kyrönniemessä vuonna 1557 palatessaan Moskovasta rauhanneuvotteluista. Viekkaan ettei sieltä kuivin suin palattu.



Matka jatkui rannikkoa pitkin Inon kylään katsomaan Inon linnoituksia. Paikka löydettiin kun aikamme hortoiltiin ja erään pajan pihalta mies neuvoi että jalkaisin pitää jatkaa. Ajettiin kuitenkin vielä muutama sata metriä ja jätettiin autot pienelle soramontulle.



Siitä muutama sata metriä ja alkoi näkymään linnoituksen osia.



Sisäänkin pääsi mutta eipä tullut lamppua mukaan.






Koko linnoitus oli räjäytetty niin että katto tipahtanut alas. Kuitenkin suuri osa oli vielä ihan kuljettavaa tilaa ja sisällä tosi paljon huoneita.






































Lueskelin jotain että täällä saattaa olla radioaktiivista jätettä koska täällä on mm. kehitetty radioaktiivisia taistelumateriaaleja ja testattu radioaktiivisen materiaalin vaikutusta mm. eläimiin.

Tästä voi lukea lisää aiheesta "Dirty bomb of Leningrad: radioactive fort of ino"
https://translate.googleusercontent....6FP56wEi04ST3A

Tosin toisessa juttussa paikka on todettu 2015 vaarattomaksi mutta silti ei ehkä olisi kannattanut syödä niitä mustikoita tuon aidan viereltä



Ei kun aidan läpi katsomaan








nurkka


Tästä näkee miten massiivinen rakennelma on


tältä se on näyttänyt aikoinaan



Käytiin vain tuossa yhdessä paikassa plus periskooppitornilla. Jää siis seuraavaan kertaan paljon tutkittavaa sillä näitä rakennelmia on paljoa. Alue on ollut armeijan käytössä vielä 2000 luvulla mutta nyt pitäisi olla ihan hylätty. Ei uskallettu mennä edemmäs kun näytti että siellä olisi joku vartiokoppi mutta sekin on hylätty. Jossain 1-2km päässä on vielä lisää uudempaa armeijan rakennusta mm. "labroja" joissa testattu sukellusveneitä (pienoismalleja) yms.




No nyt tietää paikan ja voi joskus lähteä tekemään tarkempia tutkimuksia. Nyt kuitenkin jatkettiin matkaa kohti Metsäpirttiä. Tarkoitus oli mennä Lumisuon itälaitaa ylös. Tämäkin on yllättäen armeijan aluetta mutta 2011 päästiin läpi.

Melko epämukavaa betonitietä...


...ja mukulakivitietä.


Portti vastassa.


2011 mentiin aikasemmasta tien urasta pohjoisiin mutta nyt se oli yllättäen kaivettu poikki (sininen reittiviiva). Ei lähdetty siitä offailemaan koska näytti että on ollut jo jonkun vuoden ajamattomana ja pusikoitunut.

Aikasemmassa Miikkulaisiin menevässä isossa tiessä oli portti koska varsinainen armeijan alue on siinä ihan lähellä (reittipiste portti P suuntaan). Samoin Vuoleen suunnasta alueelle oli portti.



Ei auttanut kun palata takaisin. Matkalla pari paikallista huitoi jotain ja selvisi että heillä on auto jumissa. Päätettiin mennä auttamaan. Pojat oli offailleet kaasulinjan ojaan jumiin neliveto gazi pakettiautolla.



Roope nyppäsi auton irti ja kaverit jäi sunnittelemaan parempaa reittiä yli. En tiedä minne matka mutta sanoin että menee ns. armeijan alueelle mutta tästä näkee ettei edes paikalliset näistä välitä. Kun palataan edelliseen karttaan niin katsoin sateliittikuvista että tästä tosiaan olisi päässy 2011 ajettulle tielle joka vie Miikkulaisiin ja siitä aina Metsäpirttiin asti. Silloin matkalla oli vain yksi pieni portti jonka kiersi helposti. Edellisessä kartassa olen tämän reitin piirtänyt vihreällä.


Ei lähdetty kuitenkaan tänne vaan Vuole nimisestä kylästä suunnattiin kohti pohjoista. Siinä oli ihan katkoviiva Lumisuon ohin Metsäpirtin alapuolelle. Lisäksi jotain vanhoja TR2 Ladoga Trophy 2006? reittipisteitä meni juuri tästä.



Reitti jatkui jonkin matkaa ohi mökkikylien. Yksi hienosti hoidettu tilus oli täysin aidattu ja siellä keskellä peltoa olisi ollut bunkkeri. Kohdalla oli jopa erillinen merkki joka kielsi jalankulun sinne. Jatkettiin katkoviiva pari kilsaa kunnes meni vähän umpiseksi eikä aluskasvillisuuden vuoksi nähnyt oikein mitään. Tultii pikkasen takaisin ja kokeiltiin vielä länteen menevää uraa. Sieltä oli joku mönkkäri mennyt. Meni kuitenkin niin ahtaaksi että päätettiin kääntyä pois. Oltiin kuitenkin vain makkaranpaistosafarilla. Luulen että täältä kuitenkin pääsee läpi, reitti on kuitenkin ollut ainakin noin 10 vuotta sitten olemassa.



Ajeltiin takaisin päin ja oikastiin poikkitietä Vuoleen "kirkon" suntaan. Tässä oli joku mökkikylä taas ja matkalla oli erikoinen portti josta ei pääse korkealla autoalla ali. Ilkan Volvoon jäin 5cm varaa. Garbolovosta oikastiin pientä kapeaa betonitietä kohti pohjoisia. Kartan mukaan tämän varrella olisi aika paljon bunkkereita mutta sellaista puskaa oli ettei mitään nähty. Ovat jonkin matkaa tien sivusta metsään.

Matkalla alkoi ripottaa vettä ja tuuli oli melkoinen. Lopulta saavuttiin Metsäpirttiin.


Siellä ajettiin Igolkanniemen nokkaan. Vesi oli nyt korkealla mutta tästä on kuulemma päässyt ajamalla Igolkansaareen joka on kuitenkin noin 250m rannasta.


Palattiin takasin muutama kilometri ja jäätiin hiekkarannalle leiriin. Vettä satoi että piti pressut virittää suojaksi. Tuulikin niin perhanasti. Silti pojat kävi Laatokassa uimassa mutta vesi oli jääkylmää.

Simppa, Tapsa4x4 ja Katri saapuivat myös leiriin Pajerolla.