Kohtuullinen likakerros saunottu pois, mökkiä lämmitetty ja yö nukuttu omassa sängyssä.
Ei lähdetty sittenkään tuolta Onegan länsipuolelta tavoittelemaan matkakohdetta, vaan ajettiin käytännössä samaa reittiä kuin fjdc:n arkangelitiimi oli mennyt. Edellisviikonlopun kahlaaminen jäisessä suossa vei enimmät halut lähteä kokeilemaan HC-reittiä. Tietty pistoja, rantareittejä ja leiripaikat haettiin omien mieltymysten mukaan, mutta kuitenkin pääsääntöinen siirtyminen isoja teitä pitkin. Ihan hyvä valinta tällä aikataululla ja tähän aikaan vuodesta, koska saatiin menemään viikko kevyesti aikaa vaikka ajettiinkin ihan reiluja päiväannoksia joka päivä. Kuvia tuli räpsyteltyä hyvin pitkälti autosta, koska ei laiska offari jaksa pysähtyä ja nousta autosta...Tästä johtuen aika paljon on kuvattu tuulilasin halkeamaa, työvaloja, tunkin vartta ja peilejä.
Alunperin tarkoitus oli lähteä perjantaina iltapäivästä liikkeelle ja treffata sitten yöllä jossain sopivan välimatkan päässä molemmista autokunnista. Päätettiin kuitenkin että on järkevämpää ajaa päivänvalossa ja startata lauantaina kukonlaulun aikaan. Noh, me saatiin bertteli nippuun ja päästiin koeajolle perjantai-lauantai välisenä yönä joskus puolenyön kantturoita, joten pakkaaminen ja viimeiset pajotukset jäi vielä aamulle ja päästiin lähtemään vasta iltapäivästä lauantaina. Tuo liikenteeseen lähteminen aamulla ja ajaminen valosan aikaan on varmastikin joku legenda, eikä sitä tiettävästi kukaan ole koskaan toteuttanut? Kuitenkin, sovittiin alustavasti treffit Segezhaan, josta olisi lähdetty Vygozero-jorpakon itäpuolta työntymään etelään. Päät alkoivat olla joskus kohtalaisen myöhään illasta melko jäädyksissä joten siirrettiin treffipaikkaa vähän lähemmäksi meitä Karhumäkeen.
Siitä lähdettiin kimpassa sitten etsimään leiripaikkaa äänisen pohjoispuolelta suunnateen kohti itää. Ajettiin Pindushin kylän läpi ja otettiin vähän matkan päästä pisto sivuun, josta löytyi kiva kangasmaasto jossa suoritettiin teltan koekasaus. Pimeässä harjoiteltiin kasaamalla ensin teltta niin että telttakangas jäi nurinpäin. Toisella yrittämällä kangas saatiin oikeinpäin ja suoritettiin ensimmäinen koenukkuminen. Kilometrejä lauantaille tuli n. 450km.
Sunnuntaina ajettiin äänisen itärantaa etelään P5 tietä pitkin Pudozhiin. Ajokeli oli vielä ihan kohtalainen, vähän lunta ja tie oli pääosin sula.
Ja tietty pisto pikkukylille kattelemaan.
Tänä iltana taidettin ryhtyä hyvissäajoin pimeän tultua kattelemaan leiripaikkapistoja, mutta leiriytyminen menikin sitten lopulta melko myöhäksi kun pistojen ajelu alkoi mennä offroadihommiksi.
Lopulta löydettiin kivaa hiekkaharjua, josta pienen lumensiirtelyn jälkeen paljastui oikein mukavan pehmeä mutalillinkipohja. Lunta alkoi olla maassa jo 20-30cm. Maisteltiin Jarin löytämää esanssinkaltaista, teollisesti valmistettua, mahdollisesti aromeja sisältävää punaista juomaa. Lieneekö vieläkään lähtenyt valkoisesta kupista tuo kemiallisesti valmistettu punainen väriaine irti? Polttopuita ei tahtonut oikein löytyä, ei tervaskantoja eikä keloja. Outoa, hoidettua metsää tuntui olevan ympärillä. Matkaa tuli lisää n. 240km.
Maanantaina ponkaistiin taas kukonlaulun aikaan liikkeelle. Keli oli mitä mainioin, aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta. Tielle sadellut lumi oli sulanut jännittäväksi sohjoksi, mutta kuitenkin paikoin oli vielä jää sohjon alla. Kestopäällysteellä sohjo oli ihan mukavaa, mutta sitten nopealla hiekkatiesiirtymällä tahtoi vähän tie ohjata autoa. Saavutettiin Arkangelin alueen raja ja alkoi tuntumaan että nyt ollaan muuten jo vähän matkan päässä kotoa. Kesäisessä kelissä paistateltiin aurinkolasit päässä ja T-paitasillaan. Suunnattiin kohti Kargopolia.
Kargopolissa, niinkuin kaikkialla muuallakin poikia tuntui kiinnostavan meidän kulkuneuvot. Poikien ryhmittymisestä näkee, mikä auto on hienompi. Neksu keitteli reissun aikana tuhansia litroja kahvia, kiitämme siitä! Tällä kertaa ei kokeiltu enää keittämistä ajon aikana.
Kargopolista suunnattiin onegajokea myötäillen pohjoiseen ja päätettiin ylittää joki ihan siltaa pitkin. Samalla kiristeltiin vähän katon pultteja, jottei viima kävisi niin pahasti auton sisätiloihin.
Jonkun matkaa pohjoiseen löytyi myös toinen mahdollinen ylityspaikka erikoisen ihanalla lossilla. Jokimaisemat on kivoja ja rantareitit parhaita.
Tie Kargopolista pohjoiseen oli hyvässä kunnossa ja siirryttiin melkoista haipakkaa kohti Arkangelia. Välillä toki huomasi tienhoitopiirin vaihtumisen ja auraamattomasta tiestä pystyi löytämään mielenkiintoisia koloja ja pieniä monttuja. Ajokilometrejä tuli kuitenkin n. 460km, eli keskinopeus oli kohdallaan.
Maasto koko Arkangelin oblastilla tuntui olevan erittäin märkää, soista, peltoa. Leiripaikkojen ja polttopuiden etsimiseen meni pieniä hetkiä aikaa. Meikäläisellä alkoi taas esiintymään vanhat polvivaivat ja loppuillasta alkoi jo pikkasen kiukuttaa kun kipu oli sen verran kova ettei pystynyt kytkintä painamaan. Löydettiin leiripaikka paikallisten kalamiesten joelle johtavan pikkutien varresta.
Tiistain siirtymä Arkangeliin oli lyhyt ja arveltiin että ehdittäisiin vielä valosan aikaan kattelemaan vähän kaupunkia. Lunta tuli koko päivän vaakatasossa kohtalaisia määriä ja näkyvyys oli paikkapaikoin jopa heikko. Poistuttiin M8 tieltä rantareitille (jeeppikerhon jälkiä myöten tämäkin), jossa mitään mahdotonta ajonopeutta ei pystytty pitämään yllä ja kun saavuttiin Arkangeliin, alkoi olla jo hieman hämärää. Istuttiin paikallisessa liikenneruuhkassa joku tunteroinen kunnes päästiin keskustan alueelle ilmeisesti paikallisen offroad-kerhon reitille. Tietyöalueella joutui jo miettimään nelivedon kytkemistä. Harvoin on pelottanut minkään kaupungin keskustassa ajella, mutta nyt näkyvyys oli todella huono ja M/T-renkaan pito jäällä olematon. Risteyksistä ei päässyt liikkeelle eikä varsinkaan saanut pysäytettyä ja reipasta liikennettä ihan riittävä määrä. Löydettiin kuitenkin kohtalaisen vaivattomasti rantahotelli ja pystytettiin leiri sinne. Saunottiin, nautittiin posliinipöntöistä ja ajeltiin taksilla siinä toivossa että se osaisi viedä meidät syömään johonkin. Tarjolla oli kaksi paikkaa, jotka molemmat olivat kiinni. Hypättiin pois taksista ja löydettiinkin sitten ominpäin ruokapaikka jossa tilattiin sujuvalla viittomakielellä pottuja ja lihaa. Tiistaina rullattiin 150km.
Keskiviikkona aamulla nautiskeltiin hotellilla aamupalasta jota ei tarvinnut itse valmistaa ja suunnattiin muutaman kyläkierroksen jälkeen taas autoilla etiäpäin kohti Onegaa.
Severodvinskissä mainostettiin kovasti sukellusveneitä ja koitettiin ettiä pääsiskö niitä jostain raosta kattelemaan. Jotain tosi jännää siellä ois varmasti ku aidoilla ja porteilla oli estetty pääsy vähän joka puolelta...Käytiin vierailulla siinä pohjoispuolella niemenkärjessä ja löydettiin ehana hiekkaranta, jossa polskutella. Jari näytti myös miten Patruuna pyörii asfaltilla, ei huonolla pidolla, vaan Voimalla.
Kateltiin vielä mielenkiintosia pikkuteitä oisko siellä rannassa kuitenki jotain...Rantareiteillä ei aina mene ihan putkeen ja saattaa humpsahtaa kerralla jään läpi lillinkiin kiinni. Onneks patrolli ei tullu ihan kannassa kiinni ja meijjän takanaru ja patruunan keulanaru yhistämällä saatiin taaksepäin vinssailtua. Ei älyttömästi liikaa ollut tuolla reitillä vinssipuita. Päivä alkoi taas olla pitkällä ja jatkettiin kohti Onegaa. Varoitukset tien huonosta kunnosta ei olleet täysin aiheettomia ja välillä tuntui, että alus pirstoutuu ihan täysin. Matkaa taitettiin kuitenkin vielä nopean alueen kakkosella ja jopa kolmosella. Leiripaikka etsittiin n. 10km ennen Onegaa, koska oli halu nähdä kylä valosan aikaan ja tunnustella joenylitysmahdollisuuksia tulevia reissuja varten. Päivän saldo 230km.
