Tein kerran semmoisia koneen jalustoja vanhoista jarrulevyistä ja hitsasin levyn reunaan kiinnityskorvakkeita pultteja varten. Ei ne ihan valuteräkseltä tuntuneet, ainakaan siitä päätellen minkälaisia levyt oli hitsata migillä.
Tuttu koneistaja sorvasi minulle kerran vajaavetoisen levyt, mutta niiden kanssa oli vähän ongelmaa saada niitä keskitettyä kunnolla sorviin. Olisi kai pitänyt olla jokin napaa jäljittelevä sovite, jossa levy olisi ollut kiinni tms. tai ihan oikea jarrulevysorvi. No, levy soi eli värähteli koko sorvauksen ajan ja valuraudan pinta oli siten pienillä, silmän erotuskyvyn alittavilla kuopilla, semmoinen mattaharmaa. Sitten katsastukseen ja jarrutesti meni läpi kiitosmaininnoin, kun jarrut puri tasaisesti ja ihan tautisen kovaa vähälläkin poljinvoimalla, rohina vaan kuului.
Ikävä kyllä ne jäivät napaan nähden kieroiksi sorvaamisesta huolimatta eikä asettuneet jarruttamalla kuumentamallakaan. Piti sitten ostaa uudet levyt, mutta onneksi löytyi parempilaatuiset, kun kesti kolmatta vuotta suorina. Yleensä ne sai vaihtaa siihen autoon (Sierra) n. vuoden välein, mutta oli onneksi aika halpoja. Jarrulevyjen sorvaaminen ei maksanut tusina-auton kanssa vaivaa - se tuli opittua niistä. Muihin autoihin ei olekaan jarrulaikkoja tarvinnut vaihtaa kieroutumisen vuoksi.
|