Lainaus:
quote:
Vähän ajokokemusta=epävarma perille pääsy ja reittien organisointi vaikeuksia.
paljon ajokokemusta=lähes varma perille pääsy ja oikeita reittejä suorinta väylää perille...
|
Kemin hakkeri kirjoittaa taas asiaa. Kun nykyisin on muodissa hakea julkisen sektorin säästöjä toimintoja keskittämällä, näkyy tämä myös monenlaisten aluepelastuslaitosten turpoamisena ja paikallisten palokuntien tai ainakin niiden johdon kuihtumisena. Kun siihen lisätään 10-20 vuotta ja sukupolvenvaihdos, eli johto- ja suorittava taso uusiutuu, alkaa maastopuolen paikallistuntemus ohenemaan.
Muistan hyvin, miten hukassa oli uudella paikkakunnalla maastossa liikkuessa ja jo pelkkien kylien kartalle sijoittamisen kanssa, kun oli puheista tuttuja nimiä, mutta ei hajuakaan, minnepäin siistä_ja_siitä risteyksestä olisi pitänyt lähteä. Kun metsäautotieltä pöllähti jollekin kylätielle, piti arpoa, kumpaan suuntaan lähtee tai mennä ulos kartan ja kompassin kanssa sijaintia ja suuntaa arvelemaan. Radiosta kuuluu käsky kokoontua parasta mahdollista vauhtia sen_ja_sen tilan kuivurin eteen taikka ketjuksi "Kekäläisen pikkumetsätielle", mutta missä ihmeessä se on ja mistä sinne tältä lanssilta nopeimmin pääsee?
Kyllä maastossa pitää liikkua pikkuteitä ja metsäautoteitä pitkin kartan kanssa aika paljon, ennen kuin paikat alkaa muistamaan. Nopeaa toimintaa vaativassa tilanteessa paikat tuntevalle offaajalle löytyy varmasti käyttöä. Etenevä metsäpalo, maastoetsintä tai haavakkoriistan jäljitys/passitus tulee ensimmäisinä esimerkkeinä mieleen, missä tarvitaan paikat tuntevaa ja kaluston+kyytiläisten kanssa hankalampiin paikkoihin pääsevää offaajaa.