Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja vmt
Kiitoksia valaisevasta vastauksesta! Semmoinen jäi vielä kiinnostamaan, että muuttuuko usein jonkun erän kohdalla suunnitelmat, kun huomataan, että siinä vaikka jotain seosalkuainetta onkin luultua enemmän? Vai pystytäänkö ne niin hyvin erittelemään jo ennen sulatusta?
Tuo Pörön laittama videokin oli hyvä. Enpä ole tiennyt, että materiaali käy noin monta vaihetta läpi, missä vielä yritetään löytää metalleja, jotka ehkä edellisestä vaiheesta päässyt läpi. Vaan sillä ukolla kyllä hauska homma, joka käpelöi ja silmäilee sitä jätevuorta vielä, ettei vaan ole metalleja sinne asti päässyt.  |
On sellaisia alkuaineita, joita ei saada pelkistymään kuonaan. Pelkistyminen tapahtuu toisissa alkuaineissa voimakkaammin, kuin toisissa. Hapettava kuona poistaa sulasta helposti hiilen, piin, forforin, mangaanin ja kromin. On joitain aiheita, joita ei saada poistettua, kuten boori. Joskus sulatuksia yritetään pelastaa laimentamalla niitä. Siis kaadetaan toiseen senkkaan puolet paukusta, niin seos laimenee
Se ei ole niin oleellista, mitä kierrätysteräs sisältää, vaan yleensä susi tulee omasta seostuksesta. Yleensä jos jostain uhkaa tulla susi, niin se yritetään suunnitella toiseen laatuun, jossa alkuaineet ovat analyysin rajoissa. Kalliilla alkuaineilla yritetään saada tehtyä vaadittua laatua kovemmin, sillä niiden kustannus seoksessa saattaa olla kymmeniä tuhansia euroja. Kuten molybdeeniseosteisissa, jonka kilohinta on ~30-40€...
Lisäyksenä vielä, kun meillä valmistetaan teräksestä levyä valssaamalla, niin meidän praktiikka on viritetty niin, että lujuus yleensä otetaan tuotteisiin valssilla. Seostuksellakin on merkitystä, mutta lujaan teräkseen ei tarvita juuri muuta kuin hiiltä ja kiderakenteen hallintaa. Valetuilla kappaleilla totuus onkin sitten toinen...