Nääh, en mä niitä viitsi potkia. Tähän mennessä on ääni riittänyt. Kerran kyllä jouduin yhtä pikkuspanielia ottamaan pannasta kiinni kun yritti väkisin tunkea mun ohi koirien luokse. Onneksi noi on kohtalaisen hyvillä hermoilla varustettu etteivät heti ensimmäiseksi ole puremassa jokaista iholle tunkijaa.
Pakko kertoa (toi Ärjyy70 kommentti) ainoa kerta kun olen oikeasti ollut irtokoiran kanssa ns. paskat housuissa. Muutama joulu sitten olin menossa aattoyöksi töihin ja palaamassa metsästä piskien kanssa. Tuossa samaisessa kapeassa kohdassa kuin tänään näin vastaan tulevan irtokoiran n. 50m päässä. Ajattelin mielessäni, että naapurin kultsu on taas ulkoilemassa. Himmailin vauhtia ja odottelin sen emäntää perässä. Ketään ei näkynyt… Koira hyppäsi lumikinkaman toiselta puolelta siihen tielle ja saman tien tajusin ettei se ollutkaan se naapurin kultsu…
Tuijottelin siinä sitten tod.näk Maremmaa silmiin. Välimatka sellanen 30m. Siinä ehti yllättävän paljon käydä vaihtoehtoja läpi sekunnissa. Peruuttaa en voi, se oli jo huomannut meidät. Kiertää ei pysty, karkuun turha ajatella. Jälkeen päin olen kiittänyt niitä satoja tunteja joita aikoinaan näiden kanssa tuli treeneissä tahkottua ja niitä ”guruja” joiden jorinoita tuli siinä sivussa kuunneltua. Laumis ei omalla tontilla todennäköisesti väistää jos on mahdollisuus. Eli mun toimintamalli ”Mä olen SE narttu kun omistaa TÄN kaupungin ja SÄ väistät”
Aloin siinä sitten käskyttää sitä väistämään. Hetki meni kunnes se siirtyi takaisin sinne kinkaman taakse. Ohitettiin se hitaasti, kokoajan katsekontakti. Noin 10m ja se perkele yritti hyökätä takaapäin Güntherin hanuriin. Siinä vaiheessa G sanoi jotain ja mulla repes riemu. Matalalla äänellä kirosin sen alimpaan helvettiin. Koko matkan himaan se meni noin 20m meidän edellä merkaten jokaisen postilaatikon matkalla. Aina kun se himmasi vauhtia, kovensin hieman ääntä… Näin edettiin sellaiset 300m ennenkuin pääsin kotiin. Koirat turvaan ja jumalauta kun se adrenaliiniryöppy lähti purkautumaan. Kädet tärisi aivan sairaasti.
Jälkeenpäin kuulin, että n. 15 min siitä kun mä pääsin siitä eroon, se tappoi naapuritalon pikkuvillakoiran
Ikinä ennen en ollut sitä koiraa nähnyt, enkä sen jälkeenkään… Eli onnekseni se oli todennäköisesti hoidossa joulun ja karkuteillä itselleen tuntemattomassa ympäristössä koska muuten lopputulos olisi saattanut olla toinen…