Hauskaa keskustelua auton hinnasta. Auton hinta on se, millä myyjä on valmis luopumaan ja ostaja on valmis maksamaan. Kaikella on tavaralla on hintansa. Jokainen luopuu silmäterästään kun riittävästi egua on nenän alla pinossa.
Vetteä ei kannata myydä "..Camaroa, Trans amia, Corvettea tms" etsivälle. Ainakaan hyvää yksilöä, koska ostaja todennäköisesti on vain tilaipäisiin potenssiongelmiin lääkintää kaipaava kyrvänjatkeen etsijä. Siihen tarkoitukseen riittää kesäautoksi sopiva loppuun revitetty öljysyöppö.
Jos silmäterästään joutuu syystä tai toisesta luopumaan, ei myyntiä kannata jättää viime tippaan. Tammikuussa tuskin kunnon hintoja maksetaan kuin vain tuttujen kesken. Kun varaa riittävästi aikaa ja laittaa tietoa esim klubin jäsenille, niin varmasti 18.000 egun autosta saa 18.000 egua. Autojobbari hyvittää sen arvoisesta autosta todennäköisen myyntihinnan ja myyntikulujen ja oman marginaalinsa välisen erotuksen. Täytyy muistaa, että myyntikuluja ovat mm korko sijoitetulle pääomalle (siis autonhinnalle), säilytyskustannukset (pakko säilyttää sisällä; lumipenkasta ei Vetteä osteta), ilmoituskustannukset, fixauskustannukset jokaisen koeajon jälkeen, vakuutukset, polttoaineet, mahd. korjaukset, vastuu kaupan jälkeen ilmenevistä ongelmista, katsastuskustannukset, automyyjien palkka- ja sos.kulut jne jne. Ei siis ihan pikkukuluista olekkaan kysymys. Vielä kun muistetaan, että noin puolet suomalaisista on keskimääräistä tyhmempiä ooppelin ostajia, niin Vette saattaa olla myynnissä aika kauan, mutta tuskin hallissa ehtii pölyä päälleen kerätä, kun kaikki mustalaiset haluaa sitä kokeilla. Ei siis mikään herkku-business!
Jos rahaa on vähän, kannattaa miettiä, onko Vette oikea ostos. Itse en huomannut kysyä hintaa, kun oman C3:n myynnissä näin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vaimoltakaan en huomannut omaisuudesta ja tuloista kysyä, kun hänet aikoinaan tanssiin hain! Ja voin kertoa, että kalliiksi ovat tulleet molemmat!!! Enkä kumpaakaan vaihda enkä hankkimista kadu! (toiset voisin tosin ottaa....).
|