Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mika_T
Tiputtaako tuo "takavedolla" ajo kulutusta hodarissa?
Siis jos laittaa eteen napalukot ja ajaa napalukot auki ja keskilukko kiinni takavedolla.
Äkkiseltään tuntuu ettei juuri vaikuta kun etupää pyörii kuitenkin mukana.
Entä sitten se oikea "part time kit"
|
Siis tuolla oikealla part time kitillä napalukkoineen kulutus putoaa.
En usko että ainakaan minulla dramaattisesti pudottaa, sillä itselläni vain nuo napalukot, siis jotka hj-61:stä, vieläääää.... siis enemmän kuin puolivalmis tuo jakiksen muutoskikkare, millä deaktivoidaan tuo keskitasauspyörästö.
Mutta kunhan tuon etuperän saa pysymään liikkumattomana, niin ainakin talviajossa pikkupyörityksessä odotan kulutuksen tippuvan litralla/100km
Ja sitten etuperän kestävyys: Periaatteessa tuo etuperän kestävyys voi jopa kärsiä tuosta "part time kit":stä, sillä AINA nelivedolla ajettaessa neliveto jäykkä, siis perät pyörii samaa tahtia, vaikka esim. keväällä siirryttäessä loska polanteesta kuivalle asfaltille, ja risteykseen; keskilokkokaan ei lähde pois päältä, jos vääntöä....
Mutta suurin syy tuohon takavetoisuuteen on se, että en ole "oppinut" ajamaan autoa, joka vetää edestä, ja sitten se, että minä olen oppinut tuntemaan liukkauden takarenkaiden ja tien välisestä lipsumisesta.
-> siis hodarilla voi ajaa alkuperäisenä mutkaan paljon lujempaa, kuin takavetoisena, mutta jos/kun tuo nopeusero otetaan käyttöön, joko tietäen tai tietämättä, niin Nelivedolla ja suuremmalla nopeudella tuon luiston hallinta PALJON vaikeampaa, kuin pienemmällä nopeudella takavedolla....
Kuten joku allekirjoittaa?: nelivetoisen sivuluisu korjataan peltisepällä? tai jotenkin sinnepäin
Esim. MINUSTA moottoritien ramppi on helpompi päästä hallitusti tosi nopeasti läpi kaikki lukot kiinni, kuin kaikki lukot auki
(lukot kiinni tietää, että kaikki renkaat luistaa, ja äkillisiä vetosuhteen muutoksia ei tule
)
Ja älkää kokeilko yleisessä liikenteessä, itse opettelin aluksi 1800cc Lada Nivalla jäärädalla, ja en oppinut, kun ei ollut lukkoja kuin yksi, siis meni lapiohommiksi monta kertaa!, ja kaato oli lähellä monesti.
Bj-40:llä en juurikaan "leikkinyt", mutta siitä huolimatta sikaliukkaalla tein u-käännöksen pellolla; sillä kun bj sai molemmille akseleille kytkettävät lukot ja ohjaustehostimen, oli jo niin korkea, että en viitsinyt yrittää
HJ-61:llä tuli sitten taas reenattua, mutta isomman vaihteen vaihtaminen meinasi sotkea... nyt hodarilla nastarenkailla ja automaatilla pienet luistattelut onnistuu, mutta loppuu voima
(ja vanhemmiten myös halu.... siis miksi; nuorempana halutti tehdä ja laittaa jopa räntäsateessa, mutta ei ollut tiloja eikä oikein rahaakaan, niin nyt suurin puute on halu? toki raha rajoittaa nytkin, mutta kuukauden ruuat ei vaihdu perunaan ja tonnikalaan, jos ostaa muutaman ruokakassin hinnalla jotain Tärkeää
)
Ja tuosta hdj:n etuperästä, ja sen suunnittelusta pieni arvaus:
Kun lauma Japanilaisia insinöörejä oli saaneet suunniteltua HJ-61:n seuraajan korin, niin pidettiin saunailta; ja tarjoiluista huolehtivalta serviisiltä päätettiin tilata parasta, mm. keittoon perinteiset exlusive herkkusienet olis maksanut 5000 jeniä, mutta nyt mustasta autosta 7 sorminen kaveri myi 300k jenillä.
Ja yhteenveto jälkeenpäin meni suurin piirtein näin:
Alustasta vastaava insinööri kertoi, että oli pistänyt kierrejouset cressidasta yhteen cressidan ja BJ-42;n risteytykseen, mutta kun tuo henkilömalli on niin fiini, niin pikkasen piti muokata, perät oli niin isot, että ei onnistunut millään!
Ja etuperä oli niin vaikea, että se ei sopinut millään, oikeasti, se piti kääntää nurin! Tehtäiskö jotain jännää, nuoiden tasauspyörästöjen muokkaaminen on helppoa....
Moottorista vastaava insinööri oli pikkasen hiljainen; sai vain 200 kuutiota lisää...
Ja näin saimme hdj-80 :n eniten painoa, pienimmän etuperän ja vielä jatkuvana nelivetona