Sillä pyritään estämään ns. jäännösausteniitti lopullisessa rakenteessa. Jos osassa käytetty materiaali ei ole riittävän karkenevaa (karkaistaessa huoneen lämpötilassa olevaan väliaineeseen), siis käytännössä ja yksinkertaistaen liian halpaa ja seostamatonta, niin osa käytetään alhaisessa lämpötilassa (-75C.... -185C) jolloin loputkin austeniitista muuttuu martensiitiksi, joka on siis se tavoiteltu rakenne. Tehdään siis karkaisun ja päästön välissä. Liekö sitten pakastavat tarvikenivelen ensin ja sitten päästävä vähän korkeammassa lämpötilassa kuin alunperin oli joku suunnitellut.
Käsittelyllä pyritään yleensä nostamaan sekä lujuus- että sitkeysominaisuuksia. Menetelmää käytetään kaupallisesti hirmu harvoissa sovelluksissa, etenkään kun aineenvahvuudet eivät ole tämän suurempia (vaikuttaa karkenevuuteen). Normaaleissa lujissa nuorrutusteräksissä ja sitä "paremmissa" murrokseen ajateltavissa olevissa materiaaleissa ei menetelmää kyllä kannattaisi varmaankaan kaupallisesti soveltaa. Ellei sitten veloiteta maksukykyistä asiakasta halvasta osasta mellevästi.
Halvalla ei saa hyvää. Kattokaa niitä pintakarkaistuja niveliä mitkä Dumbossa meni Ylläksellä.
EDIT:
Selasinpa tässä jälkikäteen vähän nettiä ja voipi olla, että jutussa jotain juonta ehkä onkin - siis ehkä.... kun saatte selville mistä nuo osat on oikeasti tehty niin katotaas sitten uudelleen. Toisaalta voipi olla vain myyntihenkistä sanahelinää isompien perässä.
Tuossa korkeahiiliselle työkaluteräkselle tehdystä tutkimuksesta osa, josko jotakuta kiinnostaa syvällisemmin:
http://www.hekimianracing.com/cryostudy.html
Mielenkiintoinen toteamus on, että "mekanismeja ei ymmärretä, mutta näin näyttää tapahtuvan.... :-)"
Tapsa
- - Why golf when you can have sex ? - -
- - Wisdom is what comes from making a shitload of mistakes - -
- - Ne ovat karkaistua adamantiumia ja minä osaan lentää - -
Edited by - Tapsa_ja_Dumbo on 23/07/2004 17:56:03
Edited by - Tapsa_ja_Dumbo on 23/07/2004 18:36:23