Kiitoksia järjestäjille hienosta kisasta, alueet oli hyviä, meiltä jäi vain se iso alue käymättä.
Rastit olivat ajatuksella laitettu, mukavan vaihtelevasti samankin uran varrella, ja kikkailurasrtit oli suurelta osin inhimillisiä. Jätettiin kyllä useampia rasteja väliin, spring-under-axle vankkurinjousi-beejii on kuiteski sellanen murkula ettei sitä kannata jokapaikkaan tunkea.
Meidän kisa meinas hyytyä ihan lopussa, siellä etelässä olevalla alueella meni murros ja etulukko oli temppuillut jo pitkään, ajeltiin sit takavedolla sen mitä päästiin, kun ei oltais kuitenkaan ehditty vaihtaa sitä murrosta, uusen osan saaminen olis kestänyt liian pitkään.
Siinä pellon reunalla olikin vähän syvempi oja, vaikka laitettiin ramppikin nousua helpottamaan niin naru meni poikki vinssin päästä, ja se lyhyt natsa oli niin tiukasti rummulla muiden kierrosten alla ettei saatu sitä esiin.
Kilpailuaika reilu tunti jäljellä, auto syvässä ojassa, etuvinssi käyttökelvoton, etuveto hukassa...
Otettiin sit auto ojasta pois taaksepäin, kun ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. Ohjaustehostimen hihnakin oli päättäyt ojassa hyppiä akselin päälle, eli auto oli ikäänkuin kankea ohjattava. Uusittiin hihna, joku minuutti siihenkin tuhraantui.
Saatiin kuivalla kaivettua etuvinssin naru esiin, ja päästiin ojasta yli ramppien avulla, kun oli eka kaiveltu toinen niistä sen ojan pohjalta. Ihan tarpeeksi syvällä oli, ja tiukassakin.
Sit päästiin siihen kuravesiuraan, ei naurattanut yhtään. Etulukko alkoi sitten onneksi pitämään, muuten oltais siellä varmaan vieläkin. Kolmella vetävällä renkaalla ja reiluhkolla kaasunkäytöllä päästiin sitten eteenpäin, toki joku kerta tarvittiin vinssiäkin.
Tuon loppusähellyksen jälkeen kolmas sija oli iso mutta positiivinen yllätys.
Tiimin nuorisovahvistus jaksoi touhuta läpi kisan hienosti, pitää vissiin alkaa joskun kuntoilemaankin kun tolalnen viistoistavuotias sälli näyttää jaksavan reippaammin kuin isäpappansa.
- Team Kolme Rumaa
|