26.06. klo 03.33 soi puhelin. Vastasin siihen jotenkin örähtämällä, kun väsytti niin helvetisti. Appiukko soitti ja sanoi että emäntä on sairaalassa tarkkailussa ja että se sai ehkä raskausmyrkytyksen. Mitään hätää ei kuulemma ollut. Se sanoi vielä että voisin mennä sinne, mutta ei olisi mikään pakko. Tuumasin että enpä viitsi keskellä yötä lähteä ajamaan pariasataa kilometriä jos ei kerran ole pakko.
Klo 03.43 soi taas puhelin ja sitten sieltä kuului "kyllä sun nyt pitäis tulla tänne. voi olla että joudutaan leikkaamaan".
Siinä vaiheessa meikäläinen singahti. Otin nopeen suihkun, soitin töihin että otan päivän sairaslomaa, pakkasin vähän kamoja ja juoksin autolle. Autosta oli tietenkin tankki aivan kuiva ja mulla oli jäänyt lompakko työmaalle. Herätin naapurin ja selitin sille asian, naapuri löi käteen luottokortin ja antoi tunnusluvun. Ajoin tankkaamaan, palautin kortin ja lähdin ajamaan Jyväskylään. Ne oli kyllä mun elämäni pisimmät 200 kilometriä.
Appiukko soitti kun matkaa oli jäljellä 70 kilsaa. Sanoi että puolen tunnin kuluttua leikataan. Ajoin sairaalalle, pistin auton parkkiin ja juoksin sisään. Toisesta kerroksesta etsin synnytysosaston ja kysäsin joltain hoitsulta missä emäntä on. Hoitsu vei mut johonkin huoneeseen missä mun appivanhemmatkin oli.
Myöhästyin kuulemma 5 minuuttia. Mulle oli syntynyt tyttö ja kaikki oli OK.
Uskomaton fiilis.
---------------------------------------------------------
