Maastoautot mylläsivät kosteikoissa

Kesäsafari läpi Kolarin teki pahaa jälkeä pehmeillä pätkillä

Reijo Hietala

Rovaniemi

Luvaton maastoautosafari Kolarin ja Pellon rajalta Aitamänniköstä järvikylien kautta Ylläksen huipulle kaksi viikkoa sitten teki märillä paikoilla pahaa jälkeä. Safarin järjestänyt Jari Sillantie myöntää, että jälkiä on jäänyt, mutta 220 kilometrin matkalla pehmeille kosteikoille jouduttiin menemään yhteensä vain 3-4 kilometrin verran.

Kolmatta kertaa järjestettyyn kolmipäiväiseen reissuun erilaisia karttaan merkittyjä teitä ja uria pitkin osallistui noin 130 ihmistä Norjasta ja Suomesta sekä kymmeniä maastoautoja, joista osa erikoisvarusteltuja erityisen vaativiin olosuhteisiin. Pahimmissa paikoissa autoja vietiin pehmeiden paikkojen yli vinssien avulla.

Pehmeisiin kohtiin jäävät jäljet Sillantie uskoo luonnon hoitavan pääosin itse. Urat loivenevat ajan mittaan. Entisten safarien jälkiä on vuoden päästä vaikea maastosta löytää. Tänä vuonna oli huono tuuri, kun maasto oli tavallista vetisempää.

Yrittäjä järjestää safarin kerran vuodessa järvikylien kyläyhdistysten ja -seurojen tuella. Kaikki majoitus- ja ruokapalvelut ostetaan kylistä.

Kunnalta ei

haettu lupaa

Kolarin ympäristölupa-asioista vastaava virkamies terveystarkastaja Kalle Ojala kertoo, ettei kunnalta ole haettu safarille lupaa. Vuosi sitten ympäristölautakunta kehotti eri asian yhteydessä Metsähallitusta valvomaan, ettei sen alueita käytetä luvattomasti.

- Ensisijaisesti lupa kysytään maanomistajalta. Tarvitaanko kunnan lupaa, on harkittava asian laajuus huomioon ottaen.

Yrittäjä kertoo, että Metsähallituksen edustajien lisäksi asiasta keskusteltiin paikan päällä myös ympäristökeskuksen virkamiehen kanssa ja keskustelujen henki oli safarille myönteinen.

Lomalta tavoitettu ylitarkastaja Pekka Herva Lapin ympäristökeskuksesta sanoo, että ympäristökeskus ei mitenkään kannata kesäistä maastoliikennettä, mutta jossain määrin asioita pitää sovitella ja hyväksyä. Hän itse luottaa yrittäjään siinä, että tämä korjaa maastoon jääneet jäljet lupauksensa mukaisesti. Yrittäjä on luvannut pitää reitillä katselmuksen kolmen vuoden välein.

Herva ymmärtää perustelut, joiden mukaan safarilla halutaan tuoda uinuviin järvikyliin elämää. Kylät voivat myydä kulkijoille palveluitaan.

Maastoautoa hän pitää lähes ainoana hyväksyttävänä kesämaastoliikenteen muotona. Se on mönkijää ja maastomoottoripyörää parempi. Autot etenevät hiljaa 20-30 kilometrin tuntivauhtia, eivät aiheuta juuri melua. Eläimet ehtivät alta pois.

”Villi Pohjola

säästää luontoa”

Metsähallituksen Villin Pohjolan myyntipäällikkö Arvo Olli sanoo, ettei Villin Pohjolan imagoon missään tapauksessa sovi pahasti luontoa rikkovien safarien järjestäminen. Omana palveluna on mönkijöille tehty rata Vaattunkikönkäälle Rovaniemen maalaiskuntaan.

Moottoroitua maastoliikkumista on kuitenkin tulossa eri puolille ja Villi Pohjola voi ostaa palvelua alihankintana. Yrittäjiltä vaaditaan voimassa olevat maanomistajan kulku- ja muut mahdolliset luvat. Myös turvallisuusasioiden taso varmistetaan.



Note! This message was posted anonymously!