No niin, eka suunnistuskisa takana muutaman vuoden tauon jälkeen. Kivaahan se oli edelleen.
Yhtään kisaa en oo ennen ajanut vakioalustaisella autolla ja arvostus orkkis- ja stanuluokan huippuja kohtaan senkun kasvaa.
Me ajeltiin PikkuSian ja Burtonin kanssa yhteensä ehkä noin kaksitoista tuntia ja kuusi tuntia aamusta käytettiin remonttiin, syömiseen ja nukkumiseen. Eli safarimielellä oltiin messissä ja aamuyöhön asti ajeltiin JV:n kanssa samoja rasteja ja auteltiin pulassa olevaa monsterimaasturia pois kiipeleistä.
Meidän taktiikka oli kilpailua ajatellen se huonoin mahdollinen, kun haettiin niitä pitkien vinssauspistojen päissä olevia yksittäisrasteja, joissa yhteen viiteen pisteeseen meni vaikkapa kaksi tuntia.
Ihmeen paljon tuollainen vakioRäjä kuitenkin kestää. Paljoa ei autoa säästelty. Kilpailun aikana ilmenneet vauriot olivat kaikki kuljettajan aiheuttamia: vääntynyt ohjausvarsi, kerran päälle jäänyt ulosotto=rikkoontunut lisävalo, murtunut vinssin korvake ja katkennut naru sekä moottorin hyytyminen, johtuen tervan näköisestä materiaalista bensansuodattimessa.
Mutta ISO kiitos kaikille kilpailun mahdollistaville tahoille! Erityisesti Simpalle ohjausvarresta, joka taitaa tosin olla mun vanha.